Kuusi vuotta sitten Simon Anholt aloittaa parinkymmenen minuutin puheensa kertomalla, miten maailma on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Ensimmäinen esimerkki herättää miettimään: ”Pari vuosikymmentä sitten, mikäli kana kuoli Kaukoidässä, se oli tietysti murheellista kyseiselle kanalle, mutta meidän ei tarvinnut pelätä maailmanlaajuista pandemiaa.” Tämä kirjoitus ei kuitenkaan käsittele koronapandemiaa, vaan globalisaatiota ja sen hyviä puolia.
Mikähän olisi hyvä tapa avata globalisaation merkitystä ja tarkoitusta, ilman että käytän ulkoisia lähteitä?
Kiintoisa tehtävä, otan sen vastaan. Yritän pitää pohdinnan maltillisessa mitassa, toivottakaa onnea.
Ihmiskunta on järjestäytynyt erilaisiin ryhmiin; valtioihin ja erilaisiin valtioiden osiin. Valtioilla voi olla eritasoista järjestäytymistä, alkaen kauppa- ja rajasopimuksista aina liittovaltiota muistuttavaan syvään liittoumaan saakka. Euroopan Unioni on tietysti hyvin ilmeinen esimerkki jälkimmäisestä. YK ja sen alajärjestöt ovat foorumeita, joissa laaditaan yhteisiä, lähes koko planeetan kattavia perussopimuksia.
Anholt sanoo, että hallituksilla on jopa psykoottisia piirteitä. Itse en ehkä menisi aivan yhtä pitkälle, mutta asiassa lienee totuuden siemen, kun toteamuksen laittaa kontekstiin: valtioiden politiikka katsoo pitkälti sisäänpäin. Oman edun tavoittelu, kuin jossain kilpailussa, on kyllä tunnistettavissa selkeästi oikeastaan minkä tahansa valtion harjoittamasta politiikasta.
Kenties voisin todeta globalisaation olevan jonkinlainen vastavoima tällaiselle sisäryhmäajattelulle. Integraatiota, joka edistää toimimista ihmiskuntatasolla. Tämä varmastikin riittää kuvaukseksi tämän tekstin tarkoitus huomioiden. Tietysti globalisaatioon liittyy myös ongelmia, kuten on hiljattain käynyt selväksi. Toimiminen ihmiskuntana on kuitenkin välttämättömyys paitsi ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen, mutta valitettavasti myös koko planeetan biosfäärin. Ilmastonmuutoksen torjunta on pitkä ja vaativa projekti; käytännössä kaikki ihmistoiminnan rakenteet tulee uusia. Kuinka globalisaatio auttaa ihmiskuntaa? Entä mitä poliittiselle filosofialle pitää tapahtua, jotta polkumme vie kohti parempaa ja kestävää tulevaisuutta?
Star Trek -tulevaisuus rakentuu yhteistyölle. Keskitetään resurssit mahdollisimman suuren kakun leivontaan sen sijasta, että keskityttäisiin varmistamaan suuri osuus kakusta. Tämähän on sinänsä hyvin ymmärretty konsepti liike-elämän puolella, mutta sen poliittista ulottuvuutta ei ulkopolitiikassa ole pahemmin näkynyt.
Kestävä kasvu tulee innovaatioista ja tehokkuuden paranemisesta. Oli innovaatio mistä tahansa, sen tulisi hyödyttää kaikkia ihmisiä. Valitettavasti tämän suuntaisten näkemysten väärin ymmärtäminen on sangen helppoa ja edustaminen vaikeaa. Tuo kakku, jota leivotaan, pitää olla hyvin hahmotettuna. En tarkoita sillä ikuista talouden kasvua, tai kenties mitään muutakaan konkreettista. Minä haluan elää rikkaan maan sijasta hyvässä maassa, joka on osa hyvää talousliittoa, hyvässä maailmassa. Haluan tulevien sukupolvien tavoittelevan onnea rikkauksien sijaan. Ei sillä, etteikö hyvä taloudellinen tilanne olisi osa tätä tulevaisuutta.
Utopian kuvaus tietenkin kuulostaa utopistiselta. Niin on tarkoituskin. Tällainen ajatuskokeilu ei tarkoita, etteikö vastuun pitäisi säilyä ensisijaisesti yksilöillä ja valtioilla. Tietenkin pitää säilyä. Toisten elättäminen ei ole kestävää toimintaa. Sellaisesta tilanteesta, jossa näin on pakko toimia, tulee pyrkiä eroon korjaamalla ongelman juurisyitä. Rakentamalla mahdollisuuksia luovia yhteisöjä, luomme kestävää hyvinvointia. Kun selviytyminen ei vie kaikkia resursseja, pystyy myös ympäristöstä luopumaan turvaverkkona. Suomessa mielestäni perustulo vastaisi kenties hyvin muuttuneeseen, pirstaleiseen työmarkkinaan. Perustulo jos mikä nimenomaan luo mahdollisuuksia tehdä elämälle merkitystä tuovaa työtä, perustaa yritys, vikasietokykyä yhteiskunnalle, laajentaa veropohjaa.
Mielestäni Vihreissä politiikkaa tehdään kohti tätä tavoitetta. Ei anneta mölymystön häiritä, ei mennä sieltä mistä vaalivoitto helpoiten irtoaa. Tuetaan rohkeaa, tieteeseen perustuvaa päätöksentekoa.
Juho Laaksonen
Kauhava
Kirjoittajasta:
Työkseni pyrin edistämään uusiutuvien raaka-aineiden rakennusmateriaalien käyttöä. Olen teollisen puurakentamisen teknisen työryhmän jäsenenä kotimaassa, sekä useamman ryhmän jäsen Euroopan Standardointijärjestössä. Eurooppalaisessa standardointityössä edustan kasvikuituisten lämmöneristeiden työryhmää. Rakentamiseen ja rakennettuun ympäristöön liittyvien ammatillisten asioiden lisäksi olen kiinnostunut energiapolitiikasta, kiertotaloudesta ja erilaisista ympäristövaikutusarviointimenetelmistä ja päästövähennysstrategioista. Sienestys ja varsinkin metsäisissä maastoissa haahuilu on parasta ajanvietettä.