Piia Äijö: Hyvinvointialueilla pitäisi huomioida työntekijät nykyistä paremmin

30/03/2025

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi juuri Tilannekuvia hyvinvointialueilta -tutkimusraportin, josta löytyy kattavasti tietoa hyvinvointialueiden tilanteesta. Raportissa suositellaan jatkossa huomioimaan paremmin ammattilaisten näkökulman ja tarpeet. Tähän suositukseen vastaaminen on varmasti keskeinen tulevan aluevaltuuston tehtävä, jotta pystymme pitämään sotepe-alojen osaajat nykyisissä tehtävissään. Ilman osaavia työntekijöitä ei ole palveluita.

Tällä hetkellä alanvaihto on erityisesti hoitotyön ammattilaisille aihe, josta haaveillaan yhdessä työkavereiden kanssa tauoilla, jos tauolle yhdessä ehditään. Itsekin olen kätilön ammatin varjopuoliin turhauduttuani jatkanut opiskelua ja paennut siten alan työoloja. Vuorotyön haittojen lisäksi arvostuksen puute oli keskeinen syy alanvaihtooni. Työnantajan pitäisi pystyä osoittamaan, että jokainen työntekijä on ensiarvoisen tärkeä, kuulla työntekijöidensä mielipiteitä ja huomioida nämä mielipiteet päätöksenteossa.

Pitämällä huolta ammattilaisistamme pystymme vastaamaan moneen hyvinvointialueen ongelmaan: pitovoiman parantuessa resursseja kuluu vähemmän rekrytointiin ja perehdyttämiseen, mikä säästää kustannuksia. Hyvinvoivat työntekijät jaksavat työssään paremmin, jolloin sairauspoissaolojen ja työkykyhaasteiden määrä vähenee, ja näinkin syntyy säästöä.

Jo hyvinvointialueen valmistelun aikana on tunnistettu haasteeksi työvoiman puute erityisesti maakuntamme reuna-alueilla. Toivon, että tämä näkökulma tuotaisiin nykyistä enemmän esiin mediassa ja erityisesti päätöksenteossa. Tällä hetkellä hyvinvointialueista puhuttaessa aiheena on aina raha, ja se että jokin palvelu jostain on vaarassa kadota. Pitäisi keskustella siitä, kuka nämä palvelut käytännössä tuottaa, ja miten nämä ihmiset saadaan tekemään työtään jatkossakin.

Jatkuvien YT-menettelyiden ja pelon keskellä elämisen myötä sotepe-työntekijöiden jaksamisesta pitäisi pitää erityisen hyvää huolta. Meillä ei ole varaa menettää yhtään ammattilaista.

Piia Äijö

kätilö-terveydenhoitaja, YTM

kunta- ja aluevaaliehdokas (Kauhajoki)

Säde Hotakainen: Lastensuojelussa on laitettava laatu voitontavoittelun edelle

27/03/2025

Lastensuojelun ydintehtävä on suojella haavoittuvimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria. Yksi tärkeä osa lastensuojelua on laitoshoito, johon turvaudutaan, kun muut tukitoimet eivät syystä tai toisesta riitä turvaamaan lapsen hyvinvointia.

Lastensuojelun laitoshoidon tuottamisen ollessa valtakunnallisella tasolla yhä enemmän isojen, yksityisten yritysten vastuulla, on riskinä, että voitontavoittelu ajaa lasten hyvinvoinnin edelle. Kun tarkoituksena on tehdä kannattavaa liiketoimintaa, saatetaan taloudellisen tehokkuuden nimissä esimerkiksi minimoida henkilöstön määrä ja karsia tärkeitä tukipalveluita, mikä auttamatta johtaa laadun heikkenemiseen.

Esimerkki. Kun aiemmin tein pääkaupunkiseudulla ohjaajan sijaisuuksia lastensuojelun eri yksiköissä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, huomasin yksiköiden välillä huimia eroja. Arvaatteko kummalla puolella työvuoron aikana ainoan ohjaajan tuli toisinaan ehtiä myös esimerkiksi käydä ruokaostoksilla, siivota yksikkö ja laittaa ruokaa? Tärkeitä tehtäviä nämäkin, mutta melko kaukana ohjaajan ydintyöstä ja -osaamisesta: lasten ja nuorten aidosta kohtaamisesta, läsnäolosta, kasvattavista keskusteluista ja yhteistyöstä perheiden kanssa. Jos tälle ei jää tarpeeksi aikaa, on hyvällä tahdollakaan vaikea puhua laadukkaasta lastensuojelusta.  

Lastensuojelun keskiössä tulee aina olla lasten hyvinvointi ja turvallisuus eikä laitoshoitoa tule ulkoistaa isoille yksityisille yrityksille. Meidän tulee satsata Keski-Pohjanmaalla vahvaan julkiseen lastensuojeluun ja ostaa tarvittaessa laitoshoitoa pääasiassa pieniltä, paikallisilta ja kodinomaisilta yksiköiltä. Ja mikä tärkeintä: panostaa perheiden varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisevään työhön, jotta yhä harvemman lapsen kohdalla tarvitaan laitoshoitoa.

Säde Hotakainen,

sosionomi YAMK, hallinto- ja kehittämispäällikkö,

vihreiden kunta- ja aluevaaliehdokas Kokkolan Ykspihlajasta

Minna Roukkio-Taipale:

22/01/2025

Olen kuunnellut ja ihmetellyt hallituksen päätöksiä. Nuorten asioissa olen törmännyt myös ihan puhtaaseen ymmärtämättömyyteen. Joko ei tiedetä, tai sitten ei välitetä. Yritän uskoa tuohon tiedon puutteeseen. Sellaiseksi ajattelen myös puheet laiskoista työttömistä ja kouluttamattomista nuorista. Olen ehdottomasti työttömyysturvassa vastikkeellisuuden kannalla. Mielestäni myös toimeentulotuen viimesijaisuus on erittäin ymmärrettävä. Ehdot voivat olla tiukat, mutta kiristämisen varaa ei ole. Tiedän, ennen hiihdettiin höyläämättömillä suksilla kesät talvet molempiin suuntiin ylämäkeen. Mutta tänään on nuorilla erilaisia haasteita. Höylä on toki jo löytynyt.

Pari sanaa nuorista yhteiskunnassa. Ja niistä, joilla on syystä tai toisesta haastetta vähän enemmän kuin olisi tarpeen. Mielestäni nyt olisi hyvä miettiä ihan aikuisten oikeasti, miten saadaan nämäkin nuoret mukaan yhteiskuntaan, siis ne syrjäytymisvaarassa olevat ja jo syrjäytyneet. Nykyisellä syntyvyydellä meillä on syytä pelätä, että täältä loppuu tekijät. Ikäluokat ovat muutenkin pieniä, ei meillä ole varaa menettää siitä yhtään peräkammarin nurkkiin. Se että nuoret syrjäytyvät, tulee yhteiskunnalle kalliiksi monella tapaa.

Nuori, joka on alle 25 vuotta, muuttaa Suomessa omaan asuntoonsa usein ennen tuota vuosipäivää. Omasta elämästäni, ja omia lapsia kasvattaneena, pidän erittäin luonnollisena, että nuori on ”maailman viisain” muuten hän ei uskaltaisi muuttaa omilleen noin nuorena. Mutta kiitos nykyisen ”kannustavan” pykäläviidakon toivon lämpimästi, että hänellä on muuttaessaan ammattitutkinto. Lukiohan on vain yleissivistystä nostava, sillä ei ole ammatin kanssa oikeasti kovin paljoa tekemistä. Ylioppilas ei ole enää ammatti, se on oppiarvo. Jos esimerkiksi sairauden vuoksi koulussa käynti ei onnistu ammattitutkintoa vastaavasti, on nuori pulassa. Opintojen aikainen eläminen oletetaan rahoitettavan velkarahalla, eli jos nuori huomaa valinneensa ammatin, jolta ei työllisty, tai joka ei vastaa alkuperäistä käsitystäsi mielekkäästä elämänurasta, saat kouluajalta ainakin runsaat lainat. Velka kasvaa, oli sitä tutkintoa taskussa tai ei. Lämmin kädenpuristus tulevaisuuteen?

Työkuntoinen nuori haluaa yleensä töihin. Hän myös yleensä hakee työtä. Jos hänellä ei ole ammattitutkintoa, hänellä ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan ennen kuin 5 kuukauden odotusaika on kulunut. Joka käänteessä oletetaan, että hän hakee uudelleen kouluun, jonka jälkeen alkaa tämä ”kannustava” 5 kk odotusaika uudelleen. Näin siis 25 -vuotiaaksi asti. Niitä töitä, kun ei juuri löydy kouluttamattomalle, ja usein on nuorella myös joku muu syy, jonka vuoksi ei ole ammattitutkintoa. Töihin menohan olisi helppo ratkaisu, ja täydentää koulutustaan myöhemmin.

Tämä odotusaika ei luultavasti poista syytä, se vain ”kannustaa”. Ainoa tulo elämiseen tuolta odotusajalta on toimeentulotuki. Toimeentulotuki kuulostaa todella runsaalta, mutta todellisuudessa se ei paljoa ole, yksin asuvalle 593,55 €/kk + kohtuulliset asumismenot. Toimeentulotukeen vaikuttavat nuoren saamat rahalahjat, nettipokerivoitot ja lähes kaikki muukin tilillä käyvä rahaliikenne. Siis nämä laskevat toimeentulotukea, mutta siihen ei ole korotuseriä.

Minua suunnitelmat leikata toimeentulotuesta kauhistuttavat. Mistä nämä nuoret, saavat rahat vuokraan, edes siihen pienimpään asuntoon? Ei heillä ole säästöjä, eikä talletuksia. Ne käytetään aina ensin, ennen ensimmäisen hakemuksen hyväksymistä. Tiesitkö muuten, että toimeentulotuen perusosasta puolet maksaa kunta, toisen puolen valtio. Nuorilla on monen mielestä helppoa, mutta isoimmalta osalta se perustuu tietämättömyyteen. Harva vanhempikaan alkaa kadunkulmassa huutamaan ongelmiaan, tai, häntä saatetaan pitää vähän höpsönä, jos niin tekee.

Meidän yhteiskunnassa on ollut tapana pitää kaikista huolen. Annetaan näille nuorille tulevaisuus, se voi olla jotain muuta kuin arki tällä hetkellä. Annetaan he mahdollisuus.

Minna Roukkio-Taipale

Keski-Pohjanmaan Vihreiden puheenjohtaja

Elina Sahlgren: Mieti, mistä puhut

20/12/2024

Viimeisen vuoden on käyty paljon keskustelua siitä, mikä valta medialla on vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja siihen, mitkä asiat ovat milloinkin pinnalla.

Sananvapauden ja yhdenvertaisuuden vuoksi median tehtävä on tarjota kansalaisille tietoa yhteiskunnallisista ilmiöistä siitä huolimatta, ovatko nuo ilmiöt rasistisia, äärioikeistolaisia tai yleisesti halveksuttavia. Kuitenkaan ei voida kiistää sitä, etteikö medialla ole myös valta toisaalta päättää, mitä ja milloin he julkaisevat.

Medialle on suotava sen tarvitsema kansan luottamus sekä vapaus ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ilmiöihin sen parhaaksi katsomalla tavalla. Suurempi vaikutus onkin mielestäni sillä, mitä me lukijat, somettajat ja pakinoitsijat kirjoitamme tai jaamme omissa sosiaalisen median verkostoissamme tai kahvilakeskusteluissamme. Jokaisella on vastuu siitä, minkälaista informaatiota jakaa, minkälaisia mielipiteitä ilmaisee ja missä.

Mistä meidän sitten pitäisi puhua? Lapsiperheistä, köyhyysrajalla olevista, vammaisten ja omaishoitajien palveluiden heikentämisestä, ruokajonoista, yhdenvertaisuuden tärkeydestä, ympäristöstä.

Voit valita nostaa päivän uutisista esiin hallituksen leikkauksien vaikutuksen työttömiin ja eläkkeensaajiin, jotta hallitus heräisi suomalaisten hätään heikoimmassa asemassa olevien kohdalla. Voit valita nostaa keskusteluun lastensuojelun tilanteen ja sen tarvitsemat lisäresurssit, jotta jokaisella lapsella olisi turvallinen koti. Voit valita jakaa Facebookissa artikkelin siitä, miten sairaalaverkoston heikentäminen ajaa haja-asutusalueilla asuvien terveydenhuollon tilaan, jossa ei voida enää olla varmoja, selviääkö sydänkohtauspotilas hengissä päivystykseen saakka.

Kun jokainen nostaa taukohuoneissa, toreilla ja pankin jonoissa keskusteluun asioita, jotka ovat suomalaisten arjelle kaikkein merkittävimpiä, ei tilaa tai näkyvyyttä jää sellaiselle keskustelulle, joka edesauttaa negatiivisten ja haitallisten aatemaailmojen leviämistä. Kun tällaisia keskusteluja kuitenkin syntyy, on meidän jokaisen vastuulla nousta puolustamaan yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia osoittamalla, että kaikki aatemaailmat eivät ole keskusteluun tervetulleita.

Elina Sahlgren

Kirjoittaja on Vaasan vaalipiirin Vihreiden varapuheenjohtaja

Piia Äijö: Leikkeleraivo ja muita outoja juttuja

10/12/2024

Päivittyneet ravitsemussuositukset jaksavat edelleen puhututtaa. On toki hienoa, että ravitsemus herättää keskustelua, mutta keskustelun laatu ei päätä huimaa. Nostan esiin joitain keskustelun ongelmakohtia.

Ensinnäkään ravitsemussuosituksia ei tunnuta ymmärrettävän suosituksiksi. Lihaa saa toki edelleen syödä, jopa niitä paljon puhuttuja leikkeleitä. Suositusten mukaan tosiaan olisi hyvä syödä kasviksia 800g päivässä ja vältellä leikkeleitä, mutta myös vältellä istumista, viettää vähemmän aikaa ruutujen äärellä, harrastaa urheilua ja olla tupakoimatta. Jokainen meistä ihan itse päättää joko noudattaa tai olla noudattamatta näitä suosituksia.

Toinen keskustelun ala-arvoiseksi tekevä asia on se, että keskustelijat eivät tunnu ymmärtävän kokemustiedon ja tutkitun tiedon eroa. Ravitsemussuositukset tehdään tutkittuun tietoon perustuen, eli niiden taustalla on useita laajoja tutkimusraportteja. Tutkitun tiedon perusteella voidaan esimerkiksi sanoa, että jos syöt runsaasti punaista lihaa, saat todennäköisemmin paksu- tai peräsuolen syövän. Nyt keskustelussa tämä tutkittu tieto on onnistuttu sivuuttamaan kokemustiedolla. Kokemustieto kuvaa yksittäisen ihmisen kokemuksiin perustuvaa tietoa asiasta. Kokemustietoa on esimerkiksi se, että naapurin Pena polttaa askin päivässä ja on terve 90-vuotias, joten tupakointi ei voi olla kovin vaarallista. Samoin kokemustietoa on se, että olen tähänkin päivään asti syönyt lihaa päivittäin ja hyvin pärjännyt, joten ei kannata muuttaa mitään.

Tiedon arviointiin liittyvä ongelma on myös se, että keskustelijat eivät harrasta lähdekritiikkiä. Virallista tietoa ravitsemuksesta, tai mistään muualtakaan, ei löydy Youtubesta tai Facebook-kommenteista. Laadukkaampaa tietoa ravitsemuksesta saat, niin, niistä ravitsemussuosituksista, joihin on koottu läjäpäin tutkittua tietoa.

Lopuksi haluaisin vielä nostaa esiin, että myös kasvisruokaa saa Suomesta. Kasvisruoan syönti ei ole hyökkäys suomalaista ruoantuotantoa kohtaan. Kotimaisen ruuan lisäksi meistä varmaankin jokainen, lihansyöjäkin, täydentää ruokaansa ulkomaisilla tuotteilla, esimerkiksi banaaneilla, kahvilla tai teellä. Soijan maahantuonti itse asiassa vähenisi, jos söisimme sen itse, emmekä syöttäisi ensin eläimille.

PS. Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat otsikossa viittauksen Tatu ja Patu -kirjoihin. Loistavia kirjoja, vahva suositus.

Piia Äijö

Etelä-Pohjanmaan Vihreiden puheenjohtaja

Jenni Kuisti jatkaa Vaasan vaalipiirin Vihreiden puheenjohtajana

08/12/2024

Vaasan vaalipiirin Vihreät ry on valinnut alajärveläisen Jenni Kuistin jatkamaan puheenjohtajana vuonna 2025. Kuisti toimii valtuutettuna Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella ja Alajärven kaupunginvaltuustossa.

-Olemme huolissamme osasta piirin alueelle kaavailluista tuulivoimapuistoista, jotka on kaavoitettu virkistysreittien ja arvokkaiden luontoalueiden ja eläinten elinympäristön, kuten merikotkan lentoreittien päälle. Uusiutuva energia on tärkeää ilmastomuutoksen torjunnassa, mutta samalla on huomioitava tärkeät elinympäristöt ja se, ettemme aiheuta kohtuutonta luontokatoa, Kuisti toteaa.

Kuisti on erikoistuva sosiaalityöntekijä ja on työskennellyt vuosia sosiaali- ja kriisipäivystyksessä Etelä-Pohjanmaalla.

 – Olen huolissani sosiaalipalveluiden kokonaisuudesta hyvinvointialueilla. Sosiaalipalvelut ovat perinteisesti jääneet terveyspalveluiden varjoon ja vaikuttaa siltä, että tilanne on vain heikentynyt hyvinvointialueiden myötä. Sosiaalipalveluilla on kokonaisuudessa ja erityisesti kustannusten hillinnässä merkittävä rooli. Esimerkiksi viimeaikaiset sosiaaliturvaleikkaukset lisäävät palvelutarvetta sosiaalipalveluissa. Nyt jo valtakunnallisesti raportoidaan haasteista vastata lisääntyviin palvelutarpeisiin. Nyt onkin toimittava sosiaalisen näkökulman ja sosiaalipalveluiden äänitorvena ja puolestapuhujana, se on aina myös heikoimmassa asemassa olevien puolustamista, kommentoi Kuisti.

Lisäksi Vaasan vaalipiirin Vihreiden vuoden vapaaehtoiseksi valittiin Seinäjoen Vihreiden puheenjohtajana toimiva Taavi Horila. Häntä  kuvailtiin vihreäksi voimapesäksi, joka ahkeroi ja edistää vihreitä arvoja oma-aloitteisesti aina siellä missä tarvitaan. Sen hän tekee iloisella ja kaikki mukaan ottavalla asenteella luoden ympärilleen hyvää fiilistä.

Hallituksessa ensi vuonna toimivat Minna Roukkio-Taipale, Tanja Kirsilä, Pia Kokko, Tiia Lumilaakso, Elina Sahlgren, Heidi Väliaho, Piia Äijö, Marko Perälä ja Anni Teerikangas. Varajäseninä ovat Taavi Horila, Laura Ala-Kokko, Hannele Salmela, Safa Hammad ja Topias Lahdensuo.

Poliitikot ovat käyttäneet aikaa ja energiaa siihen, kuka on aluehallituksessa ja kuka ei – henkilökunta ja palvelut on unohdettu

05/12/2024

Soiten henkilöstöstä ei edelleenkään välitetä. Organisaatiomuutoksen vaikutusta henkilöstöön ei ole tutkittu tai raportoitu. Luulisi, että haluttaisiin selvittää, millaisia vaikutuksia sillä on ollut. Nyt sitä toteutetaan kiireellä ilman huolellista arviointia, ja katse on jo siirretty seuraaviin säästökohteisiin.

Onko tarkkaan arvioitu, millaisia todellisia säästöjä organisaatiomuutoksella on oikeasti saavutettu? Menetämme jatkuvasti osaavaa henkilöstöä irtisanoutumisten vuoksi. Voitaisiinko jo pysähtyä tarkkailemaan tämänhetkistä tilannetta ja seurauksia, sillä varmasti on kuultu, että henkilöstö ei ole tyytyväinen muutoksiin?

Olemme huomanneet jo, kuinka Soiten palvelut ovat menneet alaspäin. Monet vanhukset lähetetään sairaalasta nopeasti kotiin, kun vuodepaikkaa ei ollut tarjolla. Ambulanssit yhä herkemmin tuntuvat kieltäytyvän viemästä potilaita sairaalaan, ja asiakas joutuu maksamaan ambulanssimaksun lisäksi taksimaksun.


Vanhukset maksavat pienestä eläkkeestään kotihoidon, kauppakassipalvelun, ruokapalvelun, kotisairaanhoidon, lääkkeet, ambulanssimaksut ja sairaalamaksut, kunnes heillä ei enää ole mitään, millä maksaa, ja yhteiskunta joutuu maksamaan heidän puolestaan.

Olen kritisoinut paljon mm. Soiten organisaatiomuutosta ja säästötoimenpiteitä, ja sen vuoksi myös joutunut paljon miettimään rooliani valtuutettuna. Mielestäni roolini on edustaa äänestäjiäni ja valvoa heidän etujaan.

Tehtäväni on katsoa, että päätöksissä on läpinäkyvyyttä, ja kyseenalaistaa ja selventää saamaani informaatiota sekä korjata, jos huomaan väärää informaatiota. Päätösten tulee perustua tosiasioihin, eikä muiden mielipiteisiin.

Kokemukseni mukaan viranhaltija on joskus yrittänyt vaientaa mielipiteeni ja kyseenalaistanut oikeuteni esittää korjauksia hänen puheenvuoroonsa jopa mainiten kanteennoston mahdollisuuden. On tärkeää, että valtuutetuilla on oikeus puhua ja kysyä vaikeista asioista ilman pelkoa seurauksista, kunhan lakia noudatetaan.

Jos minä valtuutettuna en joidenkin mielestä saisi sanoa mielipiteitäni tai korjata jonkun puheita oikeaksi, voi vain kuvitella millaista on, jos joku henkilökunnasta yrittää samaa.

Soiten henkilökuntaa neuvoisin nyt vain pysymään mukana ja yrittämään selviytyä seuraaviin aluevaaleihin asti sekä valitsemaan tarkkaan, ketä vaaleissa äänestää. Seuraavissa vaaleissa äänestäjien kannattaisi laittaa poliittinen ideologia hetkeksi sivuun ja äänestää ehdokkaita, jotka ymmärtävät hyvinvointialaa ja aidosti välittävät eivätkä aja vain omaa etuaan.

Lisäksi kannustan lähtemään ehdokkaaksi, jos et ole tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Nyt on käytetty niin paljon aikaa ja energiaa siihen, kuka on aluehallituksessa ja kuka ei, mutta henkilökunta ja heidän kohtalonsa on unohdettu. He ovat vain numeroita ja prosentteja seuraavan vuoden säästösuunnitelmissa.

Nyt on valittu uusi johtaja Soitelle, ja toivon todella, että hän voi aloittaa uudelta pohjalta, tavoittaa henkilöstön, saa aikaan avoimen ja rehellisen suhteen henkilöstöön ja ottaa henkilökunnan mukaan päätöksentekoon. Toivon, että hän muistaa, että henkilöstö on Soiten sydän, eikä ilman heitä ole mitään.

Ihmiset eivät lakkaa sairastumasta tai vanhenemasta. Minne sairaat ja vanhukset laitetaan jatkossa? Mitä tapahtuu, kun joku tarvitsee leikkauksen? Potilaspaikkojen ja henkilökunnan vähentäminen on kyseenalainen säästötoimenpide, sillä lopulta ihmiset täytyy kuitenkin hoitaa.

Kun hyvinvointi murenee, tulemme kaipaamaan entisiä aikoja. Mutta haluan muistuttaa, että tulevaisuus on meidän käsissämme. On aika ottaa vastuuta teoista ja tehdä kestäviä valintoja. Pienikin teko voi muuttaa asioita.

Kansakunnan todellinen mitta löytyy siitä, kuinka se kohtelee heikompiaan, Mahatma Gandhi.

Faisa Egge

Kirjoittaja on aluevaltuutettu, kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen (vihr.).

Faisa Egge: Pelastaako palveluista leikkaaminen ja investointien lykkääminen Kokkolan, vai onko se vain poliittista teatteria?

11/06/2024

Kokkolan kaupunginhallitus päätti 20.5. talousarvioraamista vuodelle 2025 ja taloussuunnitelmasta vuosille 2026-2027.

Talousjohtajan ja muiden virkamiesten valmistelema suunnitelma meni muilta osin läpi, mutta veronkorotuksia ei hyväksytty. Asiasta äänestettiin, ja lopulta kahdeksalla äänellä veronkorotukseton esitys voitti. Jos veroja ei koroteta, tarkoittaa se säästöjä ja leikkauksia palveluista sekä investointien lykkäämistä tai peruuttamista. Tämä siksi, että ilman veronkorotuksia tai säästöjä tulemme olemaan vuosien 2024-2026 aikana yhteensä melkein 30 miljoonaa miinuksella. Kaupunginhallituksen päätöksessä todetaan, että tavoitteena on vähintään nollatulos. Se merkitsee huomattavia leikkauksia palveluista. Kaupunginhallituksen enemmistön mielestä Kokkolalla on niin hyvät palvelut, että niitä on varaa heikentää.


Tietenkään veronkorotukset eivät tunnu houkuttelevalta, mutta mistä palveluista olette valmiita tinkimään? Monet kaupungit ovat päättäneet korottaa veroja, sillä haluavat kaupunkinsa kukoistavan. Kokkolan kaupungilla on meneillään monia isoja investointeja, joista on päätetty jo aikaisemmin ja jotka ovat jo käynnissä eikä niitä voi enää pysäyttää. Kaupungin palveluihin kohdistuvia leikkauksia on siis pakko tehdä, jos veroja ei koroteta.

Kaupungin suurin menoerä on henkilöstökulut ja niistä erityisesti sivistystoimen kulut. Ollaanko nyt siis menossa siihen, että leikkaukset kohdistuvat kouluihin? Ehkä opettajia lomautetaan tai opettajien määrää vähennetään, mikä johtaa ryhmäkokojen kasvattamiseen siellä, missä se vielä on mahdollista. Tuntikehystä kun on jo pienennetty Kokkolassa, ja ryhmäkoot ovat jo paikoin suurempia kuin ennen. Myös koulunkäynninohjaajien määrää on jo vähennetty


Tulisi tiedostaa, että suuret ryhmäkoot aiheuttavat myös suuremman tukiopetuksen tarpeen. Myös kiusaamisen ja syrjäytymisen lisääntyminen ovat vakavia uhkia isommissa ryhmissä. Tämä yhdessä koulunkäynninohjaajien määrän vähenemisen kanssa on pelottava ajatus.
Tuntuu, että veronkorotuksia kiihkeästi vastustavat eivät näistä asioista välitä. Ehkä heillä ei ole kouluikäisiä lapsia. Onko todella niin, että välitetään vain asioista, jotka koskettavat omaa napaa? Se olisi hyvin surullista.


Investointeihin kohdistuvan säästöpaineen vuoksi myös Halkokarin koulun kohtalo huolestuttaa. Tullaanko sen rakentamista lykkäämään ja kuinka kauaksi. Välttämättömien investointien lykkääminen tai leikkaaminen ei myöskään auta pitkällä aikavälillä, sillä jossain vaiheessa ne tulevat väkisinkin vastaan. Halkokarin koulua on suunniteltu ja odotettu jo liian pitkään. Suunnitteluun on jo käytetty paljon resursseja ja verorahoja. Tarvitaan turvalliset ja terveelliset tilat lapsille.


Halkokarin lisäksi Kokkolassa on tietenkin myös muitakin kouluja ja päiväkoteja, jotka tarvitsevat kipeästi perusparannusta tai kokonaan uudet tilat. Mitkä näistä investoinneista jätetään toteuttamatta?
Kokkolan tulee olla asuinpakkana lapsiperheille houkutteleva, ja laadukkaat palvelut houkuttelevat uusia asukkaita ja yrityksiä kaupunkiin lisäten sen elinvoimaisuutta. Toivon, että syksyllä kaupunginvaltuustolla on viisautta tehdä päätöksiä laajemmalla horisontilla varmistaen kaikkien kaupunkilaisten hyvinvointi.


Faisa Egge
Kokkolan kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen

Heidi Åkerman: Yli jussipaitojen – moninainen pohjalaisuus esiin

27/05/2024

Pohjalaisuuden narratiivi voi helposti julkisessa kuvassa jäädä turhan yksioikoiseksi. Ollaan komiaa, leviää ja yritteliästä porukkaa, hyvin usein myös jussipaita päällä tai puukko takataskussa. Eihän siinä mitään, stereotypiatkin juontaa juurensa jostain ja imagoa pitää rakentaa tässä kilpailun maailmassa.

Mutta onneksi täällä monenlaista muutakin väkeä – aivan yhtä arvokasta ja pohjalaisen tyyppiluokittelun sisälle sopivaa. En minä halua olla esimerkiksi komia ja sisukas, läpi harmaan kiven puskeva yrittäjä – sillä ei jokaisen tarvitse. Kaupungin sloganin mukaan meillä on tilaa kaikille. Mutta kerropa se sellaiselle, joka joutuu vihan kohteeksi vain olemalla oma itsensä tai sellaiselle, jolle kulttuurimme on täysin uusi. Aikoina, jolloin maakunnissa koetaan haasteita ja hankaluuksia, on syytä etsiä ensisijaisesti yhteistä maaperää arvopohjan erilaisuuksista huolimatta. Meillä ei ole varaa syyttelyyn, vihapuheeseen tai nokitteluun, jota valitettavan usein joutuu todistamaan lähietäisyydeltä.

Mutta en aio kiillotta omaa sädekehääni tässä, kuten seuraavaksi todistan. Oletko nimittäin kuullut puhuttavan tiedostamattomista ennakkoluuloista? Ne ovat sellaisia ajatuksia, joista jäät itsellesi kiinni ja hiukan häpeät. Tunnustetaan, näitä löytyy minultakin. Juttelin nimittäin junassa taannoin erään uusimaalaisen kanssa, joka piti Seinäjokea hyvin avarakatseisena kaupunkina. Meinasin tosiaan pudota penkiltä, sillä tuo lausahdus juuri kertoi sen, miten oma keskusteluympäristömme muokkaa omat ajatuksemme – myös omani. Jäin siis verekseltään kiinni itselleni omasta ajatuksestani, että täällä oltaisiin poikkeuksellisen suvaitsemattomia. Haluaisin kovasti todistaa itseni vääräksi, mutta kokemusmaailmani on kyllä edelleen toista mieltä junatuttavani kanssa.

Enemmän kuin komiaa

Pohjalaisuutta ei ole vain yhtä laatua, ei ole koskaan ollutkaan. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen pohjalainen kuin haluaa, oli sitten kyseessä innovatiivinen maanviljelijä, perinteitä vaaliva taiteilija tai omaleimainen teknologiaosaaja. Meidän on maailman muuttuessa avattava silmiä myös toisillemme, kuunneltava erilaisia näkökulmia ja annettava puheenvuoro kaikille, jotta voimme rakentaa yhdessä vahvempaa paikallisyhteisöä ja maakuntaa.

Usein ”sulatusuuni” sana yhdistetään maailman suuriin metropolikaupunkeihin. Minusta Suomen ja maakuntien väestörakenne kuitenkin alkaa kasvavissa määrin koostumaan syystä tai toisesta muualta muuttaneista ihmisistä. Ja kaikkia meitä ja heitä tarvitaan. Annetaan toisillemme mahdollisuuksia, se ei ole keneltäkään pois. Pohjalaisuus on myös arvoja, jotka voivat yhdistää meitä kaikkia. Siksi onkin tärkeää, ettemme sulkeudu omiin kupliimme ihan täysin, vaan yrittäisimme nähdä toisemme yksilöinä, joilla on omat tarinansa ja kokemuksensa.

Olemme täällä niin paljon enemmän kuin komiaa – meissä on syvää inhimillisyyttä ja rikkautta, joka kumpuaa juurikin moninaisuudesta <3

Heidi Åkerman
Seinäjoen Vihreät

Faisa Egge: Kahdeksalla äänellä 16 osastopaikan vähennys Soitessa

24/05/2024

Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen hallituksen kokouksessa 20.5. saatiin lopulliseen päätökseen yhteistoimintaneuvottelut, joiden lopputuloksena päätettiin mm. lomautuksista ja osastojen yhdistämisistä, mikä tarkoittaa osastopaikkojen vähentämistä usealta keskussairaalan osastolta. Yhteensä osastopaikkoja vähennetään 16, mikä tarkoittaa myös hoitajien vähentämistä näiltä samoilta osastoilta.


Nämä säästötoimet ovat suunnitelleet muutaman ihmisen ryhmä, mutta lopullisen päätöksen toimista teki aluehallitus, jossa siinäkin vain 11 henkeä mukana. Heistä 8 hengen enemmistö kannatti suunniteltuja toimenpiteitä. Aluevaltuuston käsiteltäväksi asia ei tullut. Mikä aluevaltuuston rooli edes on, kun näin merkittäviin päätöksiin ei ole kuitenkaan päätäntävaltaa? Suunnitteluryhmä ei konsultoinut tarpeeksi henkilökuntaa, jota asia koskee. Sairaalan henkilökunta ylilääkäreitä myöden ei tiennyt suunnitelmista juuri mitään, vaan joutuivat lukemaan päätöksistä uutisista. Lääkärien ja hoitajien näkökulmia ei kuunneltu. Aluevaltuustollekaan ei kerrottu asioista yhtään sen enempää kuin muillekaan.


Kaikki ymmärtävät, että säästöjä pitää tehdä, mutta täytyy ottaa ensin selvää asioista, kuunnella ihmisiä, joita asia koskee ja ottaa kokonaisuus huomioon. Täytyy selvittää perin pohjin, mitä seurauksia säästötoimenpiteillä olisi.


Lääkärit, joiden kanssa olen keskustellut, kertovat, että osastopaikkojen vähentämiset aiheuttavat muun muassa sen, että täytyy alkaa tehdä kovalla kädellä hoidon rajauksia. Kuka pääsee hoitoon ja kuka ei? Kun Kokkolassa ei ole resursseja hoitaa kaikkia potilaita, täytyy hoito ostaa muista sairaaloista, ja se vasta kalliiksi tuleekin. Myös hoitoon pääsyn viivästyminen saattaa vaikeuttaa hoidon toteuttamista ja saada aikaan lisäkustannuksia.

Säästöjä olisi voinut tehdä myös siten, että Kokkolassa tehdään vaativia leikkauksia, joita ei kaikissa sairaaloissa ole mahdollista tehdä, ja muut sairaalat ostaisivat näitä leikkauksia siten Soitelta. Tähän olisi ollut jo valmiit resurssit ja suunnitelmat mm. kirurgisella osastolla.

Osaava työvoima katoaa Kokkolasta, kun esimerkiksi kirurgit eivät halua jäädä sairaalaan, jossa tehdään vain akuuttileikkauksia. Kun potilaille ei ole tarpeeksi paikkoja osastoilla, heitä kotiutetaan ennenaikaisesti tai ei voida ottaa sisään, vaikka tarve olisi. Tämä johtaa mahdottomaan ambulanssirumbaan, jossa potilaat kulkevat edestakaisin kodin ja sairaalan väliä kalliiksi tulevilla ambulanssikyydeillä.


Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa etsitään uutta johtajaa Soitelle. Olisiko ensin pitänyt valita uusi johtaja, ja sen jälkeen hänen kanssaan yhteistyössä suunnitella säästötoimenpiteet? Nyt uuden johtajan pitää hypätä toteuttamaan muiden päätöksiä, kun näitä päätöksiä vastaan on kuulemani mukaan koko sairaalan henkilökunta. Päätöksiä aletaan toteuttamaan heti syksyllä. Melkoisella vauhdilla edetään.


En halua, että Keski-Pohjanmaan keskussairaalaa vähitellen aletaan ajamaan alas. Haluan, että maakuntamme asukkaat voidaan jatkossakin hoitaa Kokkolassa parhaalla mahdollisella tavalla ja tarpeeksi ajoissa.


Faisa Egge

Keski-Pohjanmaan aluevaltuuston jäsen