Tällä hetkellä kuntatalous on täynnä ”valintojen mahdollisuuksia”. Koronan kurittamana talous on valitettavasti pahassa alenevassa syöksykierteessä. Kuntapäättäjät ovat nyt paljon vartioina.
Useilla pienillä maaseutupaikkakunnilla on jo ennen koronaa painiskeltu pienenevän väestöpohjan ja verokertymän kanssa. Mietitään, miten houkutellaan nuoria takaisin opiskelujen jälkeen kotiseudulle, miten saadaan yrityksiin osaavaa työvoimaa ja miten saadaan lapsiperheitä lisää. Mitkä ovat ne vetovoimatekijät, jotka kääntävät sen muuttoliikkeen suunnan kaupungeista maaseudulle, mitä pitää olla, jotta ihminen viihtyy?
Tarpeet riippuvat paljon ihmisen iästä. Nuoremmat tarvitsevat koulutusta ja haluavat opiskella, muuttaa paikkakuntaa, nähdä maailmaa eri kantilta, kuin lapsuudenkodin nurkilta. Vanhemmat, jo perheelliset kaipaavat palveluja, perhepäivähoitoa, päiväkoteja, kouluja, terveys- ja neuvolapalveluja, sekä työtä. Vanhusväestön tarpeet liittyvät myös pitkälti palveluihin, kotihoito-, terveyspalveluihin ja asiointipalveluihin. Erityisryhmien palvelutarpeista nyt puhumattakaan. Perustarpeet on syytä saada tyydytettyä ilman sen suurempaa vaivannäköä. Harva oikeasti on niin valmis syrjäseudun omavaraisteluun tai ”Linkolamökkielämään”. Ensinnäkään niitä perikuntien ”Linkolamökkejä” ei saa ostettua riitaisilta kuolinpesiltä edes rahalla. Tragikoomista etten sanoisi!
Vetovoimaan vaikuttaa myös paikkakunnan ilmapiiri. Ilmapiiriin vaikuttaa puolestaan se, miten uusia ihmisiä tai asioita otetaan vastaan. Miten uutta kohdataan, kuinka se osataan jäsentää osaksi yhteisöä? Yhteisö, se on tärkeä monelle! Voiko yksilö tuntea olevansa olennainen osa yhteisöä, kokea itsensä tarpeelliseksi? Löytääkö jokainen oman sopivan paikkansa yhteisöstä ja kuinka paljon vaivaa sen eteen joutuu näkemään? Millainen ”pöhinä” paikkakunnalla vallitsee?
Esimerkiksi Alajärven kaupunki on valinnut sen tien, että säästöjä haetaan heikoimmassa asemassa olevilta ihmisiltä. Esimerkiksi toimintakeskus ja terveysasema ovat lakkautusuhan alla Lehtimäellä, joka liitettiin kuntaliitoksessa Alajärveen jo vuonna 2009. Asiointisuunta tulisi olemaan toinen kuin Alajärven keskustaajama, jos nämä lakkautettaisiin. Pahimmassa tapauksessa perheet äänestävät jaloillaan ja muuttavat muualle. Se on sellainen ”paha pyörä”, jos sen saa käyntiin, syntyy ketjureaktio, joka hävittää loputkin tästä maaseudun vetovoimasta.
Alajärven kuntapäättäjät ovat keski-iältään Suomen vanhimmasta päästä, mutta tässä porukassa ei valitettavasti asu riittävästi tämän päivän viisautta. Ehkä heillä on jo liian kauan lapsiperhearjesta ja muistot ovat kultautuneet. Alajärvellä ei ole toteutettu esimerkiksi lapsivaikutusten arviointeja, kun kyläkouluja lakkautetaan liukuhihnalta. Ei ole järjestetty kuntalaiskeskustelujakaan ennen isojen päätösten nuijimista. Nyt tarvitaan uutta virtaa päättäjäkaartiin ja jos vetovoimaa halutaan kasvattaa, ei heikommilta saa enempää säästää!
Tämän vuoksi olen Vihreiden ehdokkaana ensi kevään kuntavaaleissa. Lähde sinäkin ehdolle, niin saadaan vetovoimaa maaseudun kuntiin. Vihreille ovat tärkeitä koulutus, varhaiskasvatus, yhteisöllisyys, ihmisten tasa-arvoinen kohtelu ja hyvinvointi, mielenterveyspalvelut, sekä kestävä kehitys. Nyt pitää sijoittaa rohkeasti tulevaisuuteen ja lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden yhteiskunta ja se, että pidetään kaikki mukana olennaisina osasina sitä yhteiskuntaa on tärkeää, koska Suomen kansa vanhentuu vauhdilla.
Vihreämpää huomista toivottaen,
Heli Hämäläinen
ammatillinen opettaja Alajärveltä, varavaltuutettu