Jenni Kuisti: Lapsen oikeus elatukseen on turvattava myös oikeusprosessin aikana

27/08/2025

Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa sen, että elatusvelvollinen voi käyttää taloudellista väkivaltaa sekä lasta että toista vanhempaa kohtaan yksinkertaisesti kieltäytymällä sopimasta elatusavusta. Jos sopimusta tai käräjäoikeuden päätöstä ei ole, lapsi ei saa elatustukea lainkaan.

Jos toinen vanhempi ei suostu edes keskustelemaan asiasta, ainoa vaihtoehto on viedä asia käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Prosessi voi kestää vuoden, ja tänä aikana lapsi jää kokonaan ilman elatusta. Toimeentulotuki ei toimi aina näissä tilanteissa perheen arjen turvana, tämä voi ajaa taloudellisiin vaikeuksiin.

Hallitus valmistelee muutoksia elatustukilakiin ja lakiin lapsen elatuksesta ensisijaisesti säästöjen näkökulmasta, sivuuttaen tämän ongelman. Lasten oikeus elatukseen ei voi olla riippuvainen siitä, onko toinen vanhempi valmis sopimaan.

Lakia tulisi muuttaa niin, että elatustukea voidaan maksaa heti, kun asia on laitettu vireille käräjäoikeudessa, esimerkiksi lastenvalvojan lausunnon perusteella. Myöhemmin maksetut tuet voidaan periä elatusvelvolliselta takaisin.

Tilanteet voivat olla monimutkaisia, mutta yksi periaate on selvä: lapsen oikeus elatukseen on turvattava aina, myös silloin kun asia etenee oikeuteen.

Jenni Kuisti

sosiaalityöntekijä (YTM),  kaupungin- ja aluevaltuutettu 

Säde Hotakainen: Kun häkit sulkeutuvat, uudet ovet avautuvat – Keski-Pohjanmaalla on kaikki edellytykset kukoistaa myös ilman turkistarhausta

16/06/2025

Viimeisetkin turkistarhat lopettavat toimintansa naapurissamme Ruotsissa tässä kuussa – kiitos maan hallituksen myöntämälle tuelle tarhauksesta vapaaehtoisesti luopuville.

 

Tämä on yleinen suunta Euroopassa, sillä jo yli 20 maanosamme maata on kieltänyt turkistarhauksen kokonaan tai osittain. Eurooppalainen kansalaisaloite ”Fur Free Europe” keräsi vuonna 2023 yli 1,7 miljoonaa vahvistettua allekirjoitusta tehden siitä historian menestyneimmän eläinsuojeluun liittyvän kansalaisaloitteen EU:ssa. Vastineeksi Euroopan komissio alkoi pohtia koko EU:n alueen kattavaa turkistarhauksen ja –tuotteiden myynnin kieltoa. Lähiaikoina se päättänee, esittääkö se varsinaista lainsäädäntöehdotusta – toivottavasti näin käy.

 

Mielipidemittausten mukaan myös Suomessa suuri enemmistö vastustaa nykymuotoista turkistarhausta eikä pidä sitä eettisesti hyväksyttävänä toimintana. Ilman valtion tukia ala ei ole edes taloudellisesti kannattava. Maamme kaksi isoa pankkikonsernia, OP ja Nordea, eivät enää käytännössä myönnä uutta rahoitusta turkistarhaukseen alan heikon kannattavuuden ja epävarmojen tulevaisuudennäkymien takia. Lisäksi THL:n mukaan turkistarhaus aiheuttaa jatkuvan pandemiauhan ja siten riskin kansanterveydelle.

 

Kaiken tämän huomioiden ei voi kuin olla surullinen maa- ja metsätalousministeriön toukokuun lopussa lausunnoille tuomasta luonnoksesta turkiseläinten hyvinvointia koskevaksi asetukseksi. Asetusta on valmisteltu yli vuosikymmen, mutta sen sisältö ei tuo merkittäviä muutoksia ja aitoja parannuksia eläinten oloihin.

Asetus edelleen sallisi turkiseläinten kasvatuksen pienissä, verkkopohjaisissa häkeissä eli täysin sopimattomissa olosuhteissa. Häkkikokoihin vaaditut muutokset ovat vähäisiä eivätkä ne ole pakollisia yli kymmeneen vuoteen – vaikka jopa oikeuskansleri on linjannut, että niin pitkät siirtymäajat eivät ole asianmukaisia.

Vaikka Suomi laahaa jäljessä, suunta on selvä: turkistarhaton Eurooppa on yhä lähempänä. Mitä jos lopettaisimme alan tekohengityksen ja ottaisimme mallia maista, joissa siirtymä on hoidettu sekä ihmisten että eläinten kannalta reilulla tavalla? Alan investointitukien tilalle luotavan luopumistuen avulla halukkaat voisivat lopettaa tarhauksen hallitusti kohtuullisessa ajassa ja siirtyä muihin elinkeinoihin.

Keski-Pohjanmaalla on kaikki edellytykset kukoistaa myös ilman turkistarhausta. Maakunta on täynnä osaamista ja työtä pelkäämättömiä ihmisiä. Luonnonmukainen viljely, vihreä energiantuotanto, erilaiset palvelut ja teknologia tarjoavat uusia mahdollisuuksia. Tarvitsemme vain rohkeutta nähdä ne – ja uskallusta tarttua niihin.

Säde Hotakainen

Sofia Virta & Elina Sahlgren: Ei ole “laitosnuoria” – on vain nuoria

17/05/2025

Julkinen keskustelu, erityisesti sosiaalisen median alustoilla, lastensuojeluyksiköissä tai niiden piirissä olevista nuorista on ajoittain järkyttävää luettavaa.

Nuoret leimataan yhdeksi ryhmäksi, johon automaattisesti yhdistetään esimerkiksi huonoa käytöstä, rajua päihdekäyttöä tai rikosten tekemistä. Todellisuus ei kuitenkaan ole sellainen. Olemme törmänneet lastensuojelunuorten kertomuksiin siitä, etteivät koulukaverit saa leikkiä tai viettää aikaa heidän kanssaan, koska vanhemmat ovat kieltäneet leikkimästä “laitoslasten” tai “laitosnuorten” kanssa.

On epäreilua, miten leimaavasti lastensuojeluyksiköissä tai sijaisperheissä kasvaviin lapsiin tai nuoriin saatetaan yhteiskunnassa suhtautua ja miten heidät automaattisesti leimaat ongelmallisiksi – toisin kuin ydinperheessä kasvavat nuoret. Meidän lastensuojelussa työskennelleiden korvaan tällaisen leimaamisen kaiku on surullinen ja siitä puuttuu ymmärrys lastensuojelun luonteesta sekä niistä elämäntilanteista, joista nuori on lastensuojeluyksikköön omaksi turvakseen päätynyt.

Yksikään nuori ei ole valinnut perhettään tai olosuhteita, joihin on syntynyt tai joissa elää. Huostaanoton taustalla on yleensä vanhemmuuden ongelmia, vanhempien päihteidenkäyttöä tai nuoren omaa oireilua, joka on usein seurausta kokemuksista, joissa turvaa, rakkautta ja rajoja on puuttunut. Huostaanotto on aina viimesijainen keino, jota edeltävät monet muut tukitoimet. Lastensuojeluyksikkö tarjoaa turvaa silloin, kun perhe ei sitä kykene syystä tai toisesta itse antamaan. Yksiköissä asuvat nuoret ovat nähneet ja kokeneet enemmän kuin moni aikuinen, ja he ansaitsevat myötätuntoa – eivät leimoja. Jokaisella nuorella on oikeus tulla kohdelluksi arvostavasti – riippumatta siitä, missä hän asuu.

Yhteiskunta ei voi vain puhua nuorten hyvinvoinnista, vaan sen on myös toimittava. Tarvitaan konkreettisia keinoja, joilla nuoria voidaan tukea ajoissa: lastensuojelun resursseja on vahvistettava, terapiatakuun tulisi koskettaa kaikenikäisiä, jotta myös lasten ja nuorten vanhemmat saisivat apua ajoissa, ennaltaehkäiseviä tukipalveluita tulisi laajentaa sekä palveluiden kehittämisessä tulisi kuulua myös nuorten ääni.

Jos haluamme rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa, emme voi katsoa ohi niistä, jotka tarvitsevat eniten tukea. Ei ole olemassa “laitoslapsia” tai “laitosnuoria” – on vain lapsia ja nuoria, joiden ympärillä olosuhteet ovat olleet kohtuuttomat, haastavat tai jopa vaaralliset, ja jotka tarvitsevat yhteiskunnan tukea kasvaakseen ehjiksi aikuisiksi. Nämä lapset ja nuoret eivät ole ongelma, vaan seuraus ongelmista, joihin meillä aikuisilla on vastuu puuttua – ymmärtäen, ei syyllistäen. Jotta lapsi voi kasvaa hyvinvoivaksi aikuiseksi, hän tarvitsee turvallisen kasvuympäristön, hoivaa ja rakkautta, myötätuntoa, kuulluksi tulemista sekä turvalliset rajat. Lastensuojeluyksikkö tarjoaa näitä silloin, kun nuoren oman perheen tilanne ei turvallista kasvua enää mahdollista.

Elina Sahlgren, perheohjaaja (vihr.)

Sofia Virta, kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja (vihr.)

Kannanotto ympäristöarvojen puolesta Pihtinevan tuulivoimarakentamisessa

05/05/2025

Olemme saaneet kyselyä kannastamme alueelle suunniteltuun Pihtinevan tuulivoimapuistoon. Avoin kantamme on, että emme tällä hetkellä voi olla suunnitelman kannalla.

Tehty YVA (ympäristövaikutustenarviointi) ja sen tiedotustilaisuus eivät hälventäneet huoltamme puiston vaikutuksista luontoon. Päinvastoin, katsomme että ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi: Lisätietoa odottavat suunniteltujen rakenteiden vaikutukset esimerkiksi susien, metsäpeurojen ja haukkojen elinympäristöihin sekä jo olemassa olevien reviirien kartoitukset. Liito-oravien ja riekkojen nykyiset reviirit, metsän kasvuston lajit, jotka ovat osa ravintoketjua, sekä tarvittavien suojavyöhykkeiden määrä myllyjen ympäristössä herättävät yhä kysymyksiä. Myllyjen korkeus ja määrä ei ollut vielä tarkentunut, tällöin ei voi tietää kuinka kauas myllyt heittävät jäätä, välkettä ja ääniaaltoja.
Tällä hetkellä vaikuttaa mahdottomalta kannattaa tuulivoimapuistoa, sillä ympäristövaikutusten arviointi on monelta osin vielä vaiheessa. Energia, sen tarve ja saatavuus ovat asioita, jotka koskettavat kaikkia yksittäisistä ihmisistä suurteollisuuteen. Koska energiantarpeemme jatkuvasti kasvaa, ei ole merkityksetöntä, kuinka sitä tuotetaan.
Ilmastomuutoksen vaikutusten hillitsemiseksi on tärkeää lisätä uusiutuvan, kotimaisen ja päästöttömän energian tuotantoa. Eräs näistä keinoista on tuulivoiman lisääminen. Tätä siirtymää Vihreät kannattavat yksimielisesti.
Kuitenkaan kaikki tuulivoimalla tuotettu sähkö ei automaattisesti ole vihreää, sillä tavoitteena on mahdollisimman suureen hyöty–kustannus-suhteeseen: mahdollisimman paljon energiaa mahdollisimman pienillä ympäristövaikutuksilla. Täysin haitatonta energiantuotantoa ei ole olemassakaan, mutta ympäristövaikutusten tarkka analysointi on siis ensiarvoisen tärkeää jo tuulivoimapuistojen suunnittelussa. Kustannukset ympäristölle eivät saa nousta liian suuriksi.
Keski-Pohjanmaan Vihreiden puolesta
Minna Roukkio-Taipale, puheenjohtaja

Piia Äijö: Hyvinvointialueilla pitäisi huomioida työntekijät nykyistä paremmin

30/03/2025

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi juuri Tilannekuvia hyvinvointialueilta -tutkimusraportin, josta löytyy kattavasti tietoa hyvinvointialueiden tilanteesta. Raportissa suositellaan jatkossa huomioimaan paremmin ammattilaisten näkökulman ja tarpeet. Tähän suositukseen vastaaminen on varmasti keskeinen tulevan aluevaltuuston tehtävä, jotta pystymme pitämään sotepe-alojen osaajat nykyisissä tehtävissään. Ilman osaavia työntekijöitä ei ole palveluita.

Tällä hetkellä alanvaihto on erityisesti hoitotyön ammattilaisille aihe, josta haaveillaan yhdessä työkavereiden kanssa tauoilla, jos tauolle yhdessä ehditään. Itsekin olen kätilön ammatin varjopuoliin turhauduttuani jatkanut opiskelua ja paennut siten alan työoloja. Vuorotyön haittojen lisäksi arvostuksen puute oli keskeinen syy alanvaihtooni. Työnantajan pitäisi pystyä osoittamaan, että jokainen työntekijä on ensiarvoisen tärkeä, kuulla työntekijöidensä mielipiteitä ja huomioida nämä mielipiteet päätöksenteossa.

Pitämällä huolta ammattilaisistamme pystymme vastaamaan moneen hyvinvointialueen ongelmaan: pitovoiman parantuessa resursseja kuluu vähemmän rekrytointiin ja perehdyttämiseen, mikä säästää kustannuksia. Hyvinvoivat työntekijät jaksavat työssään paremmin, jolloin sairauspoissaolojen ja työkykyhaasteiden määrä vähenee, ja näinkin syntyy säästöä.

Jo hyvinvointialueen valmistelun aikana on tunnistettu haasteeksi työvoiman puute erityisesti maakuntamme reuna-alueilla. Toivon, että tämä näkökulma tuotaisiin nykyistä enemmän esiin mediassa ja erityisesti päätöksenteossa. Tällä hetkellä hyvinvointialueista puhuttaessa aiheena on aina raha, ja se että jokin palvelu jostain on vaarassa kadota. Pitäisi keskustella siitä, kuka nämä palvelut käytännössä tuottaa, ja miten nämä ihmiset saadaan tekemään työtään jatkossakin.

Jatkuvien YT-menettelyiden ja pelon keskellä elämisen myötä sotepe-työntekijöiden jaksamisesta pitäisi pitää erityisen hyvää huolta. Meillä ei ole varaa menettää yhtään ammattilaista.

Piia Äijö

kätilö-terveydenhoitaja, YTM

kunta- ja aluevaaliehdokas (Kauhajoki)

Säde Hotakainen: Lastensuojelussa on laitettava laatu voitontavoittelun edelle

27/03/2025

Lastensuojelun ydintehtävä on suojella haavoittuvimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria. Yksi tärkeä osa lastensuojelua on laitoshoito, johon turvaudutaan, kun muut tukitoimet eivät syystä tai toisesta riitä turvaamaan lapsen hyvinvointia.

Lastensuojelun laitoshoidon tuottamisen ollessa valtakunnallisella tasolla yhä enemmän isojen, yksityisten yritysten vastuulla, on riskinä, että voitontavoittelu ajaa lasten hyvinvoinnin edelle. Kun tarkoituksena on tehdä kannattavaa liiketoimintaa, saatetaan taloudellisen tehokkuuden nimissä esimerkiksi minimoida henkilöstön määrä ja karsia tärkeitä tukipalveluita, mikä auttamatta johtaa laadun heikkenemiseen.

Esimerkki. Kun aiemmin tein pääkaupunkiseudulla ohjaajan sijaisuuksia lastensuojelun eri yksiköissä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, huomasin yksiköiden välillä huimia eroja. Arvaatteko kummalla puolella työvuoron aikana ainoan ohjaajan tuli toisinaan ehtiä myös esimerkiksi käydä ruokaostoksilla, siivota yksikkö ja laittaa ruokaa? Tärkeitä tehtäviä nämäkin, mutta melko kaukana ohjaajan ydintyöstä ja -osaamisesta: lasten ja nuorten aidosta kohtaamisesta, läsnäolosta, kasvattavista keskusteluista ja yhteistyöstä perheiden kanssa. Jos tälle ei jää tarpeeksi aikaa, on hyvällä tahdollakaan vaikea puhua laadukkaasta lastensuojelusta.  

Lastensuojelun keskiössä tulee aina olla lasten hyvinvointi ja turvallisuus eikä laitoshoitoa tule ulkoistaa isoille yksityisille yrityksille. Meidän tulee satsata Keski-Pohjanmaalla vahvaan julkiseen lastensuojeluun ja ostaa tarvittaessa laitoshoitoa pääasiassa pieniltä, paikallisilta ja kodinomaisilta yksiköiltä. Ja mikä tärkeintä: panostaa perheiden varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisevään työhön, jotta yhä harvemman lapsen kohdalla tarvitaan laitoshoitoa.

Säde Hotakainen,

sosionomi YAMK, hallinto- ja kehittämispäällikkö,

vihreiden kunta- ja aluevaaliehdokas Kokkolan Ykspihlajasta

Minna Roukkio-Taipale:

22/01/2025

Olen kuunnellut ja ihmetellyt hallituksen päätöksiä. Nuorten asioissa olen törmännyt myös ihan puhtaaseen ymmärtämättömyyteen. Joko ei tiedetä, tai sitten ei välitetä. Yritän uskoa tuohon tiedon puutteeseen. Sellaiseksi ajattelen myös puheet laiskoista työttömistä ja kouluttamattomista nuorista. Olen ehdottomasti työttömyysturvassa vastikkeellisuuden kannalla. Mielestäni myös toimeentulotuen viimesijaisuus on erittäin ymmärrettävä. Ehdot voivat olla tiukat, mutta kiristämisen varaa ei ole. Tiedän, ennen hiihdettiin höyläämättömillä suksilla kesät talvet molempiin suuntiin ylämäkeen. Mutta tänään on nuorilla erilaisia haasteita. Höylä on toki jo löytynyt.

Pari sanaa nuorista yhteiskunnassa. Ja niistä, joilla on syystä tai toisesta haastetta vähän enemmän kuin olisi tarpeen. Mielestäni nyt olisi hyvä miettiä ihan aikuisten oikeasti, miten saadaan nämäkin nuoret mukaan yhteiskuntaan, siis ne syrjäytymisvaarassa olevat ja jo syrjäytyneet. Nykyisellä syntyvyydellä meillä on syytä pelätä, että täältä loppuu tekijät. Ikäluokat ovat muutenkin pieniä, ei meillä ole varaa menettää siitä yhtään peräkammarin nurkkiin. Se että nuoret syrjäytyvät, tulee yhteiskunnalle kalliiksi monella tapaa.

Nuori, joka on alle 25 vuotta, muuttaa Suomessa omaan asuntoonsa usein ennen tuota vuosipäivää. Omasta elämästäni, ja omia lapsia kasvattaneena, pidän erittäin luonnollisena, että nuori on ”maailman viisain” muuten hän ei uskaltaisi muuttaa omilleen noin nuorena. Mutta kiitos nykyisen ”kannustavan” pykäläviidakon toivon lämpimästi, että hänellä on muuttaessaan ammattitutkinto. Lukiohan on vain yleissivistystä nostava, sillä ei ole ammatin kanssa oikeasti kovin paljoa tekemistä. Ylioppilas ei ole enää ammatti, se on oppiarvo. Jos esimerkiksi sairauden vuoksi koulussa käynti ei onnistu ammattitutkintoa vastaavasti, on nuori pulassa. Opintojen aikainen eläminen oletetaan rahoitettavan velkarahalla, eli jos nuori huomaa valinneensa ammatin, jolta ei työllisty, tai joka ei vastaa alkuperäistä käsitystäsi mielekkäästä elämänurasta, saat kouluajalta ainakin runsaat lainat. Velka kasvaa, oli sitä tutkintoa taskussa tai ei. Lämmin kädenpuristus tulevaisuuteen?

Työkuntoinen nuori haluaa yleensä töihin. Hän myös yleensä hakee työtä. Jos hänellä ei ole ammattitutkintoa, hänellä ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan ennen kuin 5 kuukauden odotusaika on kulunut. Joka käänteessä oletetaan, että hän hakee uudelleen kouluun, jonka jälkeen alkaa tämä ”kannustava” 5 kk odotusaika uudelleen. Näin siis 25 -vuotiaaksi asti. Niitä töitä, kun ei juuri löydy kouluttamattomalle, ja usein on nuorella myös joku muu syy, jonka vuoksi ei ole ammattitutkintoa. Töihin menohan olisi helppo ratkaisu, ja täydentää koulutustaan myöhemmin.

Tämä odotusaika ei luultavasti poista syytä, se vain ”kannustaa”. Ainoa tulo elämiseen tuolta odotusajalta on toimeentulotuki. Toimeentulotuki kuulostaa todella runsaalta, mutta todellisuudessa se ei paljoa ole, yksin asuvalle 593,55 €/kk + kohtuulliset asumismenot. Toimeentulotukeen vaikuttavat nuoren saamat rahalahjat, nettipokerivoitot ja lähes kaikki muukin tilillä käyvä rahaliikenne. Siis nämä laskevat toimeentulotukea, mutta siihen ei ole korotuseriä.

Minua suunnitelmat leikata toimeentulotuesta kauhistuttavat. Mistä nämä nuoret, saavat rahat vuokraan, edes siihen pienimpään asuntoon? Ei heillä ole säästöjä, eikä talletuksia. Ne käytetään aina ensin, ennen ensimmäisen hakemuksen hyväksymistä. Tiesitkö muuten, että toimeentulotuen perusosasta puolet maksaa kunta, toisen puolen valtio. Nuorilla on monen mielestä helppoa, mutta isoimmalta osalta se perustuu tietämättömyyteen. Harva vanhempikaan alkaa kadunkulmassa huutamaan ongelmiaan, tai, häntä saatetaan pitää vähän höpsönä, jos niin tekee.

Meidän yhteiskunnassa on ollut tapana pitää kaikista huolen. Annetaan näille nuorille tulevaisuus, se voi olla jotain muuta kuin arki tällä hetkellä. Annetaan he mahdollisuus.

Minna Roukkio-Taipale

Keski-Pohjanmaan Vihreiden puheenjohtaja

Elina Sahlgren: Mieti, mistä puhut

20/12/2024

Viimeisen vuoden on käyty paljon keskustelua siitä, mikä valta medialla on vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja siihen, mitkä asiat ovat milloinkin pinnalla.

Sananvapauden ja yhdenvertaisuuden vuoksi median tehtävä on tarjota kansalaisille tietoa yhteiskunnallisista ilmiöistä siitä huolimatta, ovatko nuo ilmiöt rasistisia, äärioikeistolaisia tai yleisesti halveksuttavia. Kuitenkaan ei voida kiistää sitä, etteikö medialla ole myös valta toisaalta päättää, mitä ja milloin he julkaisevat.

Medialle on suotava sen tarvitsema kansan luottamus sekä vapaus ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ilmiöihin sen parhaaksi katsomalla tavalla. Suurempi vaikutus onkin mielestäni sillä, mitä me lukijat, somettajat ja pakinoitsijat kirjoitamme tai jaamme omissa sosiaalisen median verkostoissamme tai kahvilakeskusteluissamme. Jokaisella on vastuu siitä, minkälaista informaatiota jakaa, minkälaisia mielipiteitä ilmaisee ja missä.

Mistä meidän sitten pitäisi puhua? Lapsiperheistä, köyhyysrajalla olevista, vammaisten ja omaishoitajien palveluiden heikentämisestä, ruokajonoista, yhdenvertaisuuden tärkeydestä, ympäristöstä.

Voit valita nostaa päivän uutisista esiin hallituksen leikkauksien vaikutuksen työttömiin ja eläkkeensaajiin, jotta hallitus heräisi suomalaisten hätään heikoimmassa asemassa olevien kohdalla. Voit valita nostaa keskusteluun lastensuojelun tilanteen ja sen tarvitsemat lisäresurssit, jotta jokaisella lapsella olisi turvallinen koti. Voit valita jakaa Facebookissa artikkelin siitä, miten sairaalaverkoston heikentäminen ajaa haja-asutusalueilla asuvien terveydenhuollon tilaan, jossa ei voida enää olla varmoja, selviääkö sydänkohtauspotilas hengissä päivystykseen saakka.

Kun jokainen nostaa taukohuoneissa, toreilla ja pankin jonoissa keskusteluun asioita, jotka ovat suomalaisten arjelle kaikkein merkittävimpiä, ei tilaa tai näkyvyyttä jää sellaiselle keskustelulle, joka edesauttaa negatiivisten ja haitallisten aatemaailmojen leviämistä. Kun tällaisia keskusteluja kuitenkin syntyy, on meidän jokaisen vastuulla nousta puolustamaan yhdenvertaisuutta ja ihmisoikeuksia osoittamalla, että kaikki aatemaailmat eivät ole keskusteluun tervetulleita.

Elina Sahlgren

Kirjoittaja on Vaasan vaalipiirin Vihreiden varapuheenjohtaja

Piia Äijö: Leikkeleraivo ja muita outoja juttuja

10/12/2024

Päivittyneet ravitsemussuositukset jaksavat edelleen puhututtaa. On toki hienoa, että ravitsemus herättää keskustelua, mutta keskustelun laatu ei päätä huimaa. Nostan esiin joitain keskustelun ongelmakohtia.

Ensinnäkään ravitsemussuosituksia ei tunnuta ymmärrettävän suosituksiksi. Lihaa saa toki edelleen syödä, jopa niitä paljon puhuttuja leikkeleitä. Suositusten mukaan tosiaan olisi hyvä syödä kasviksia 800g päivässä ja vältellä leikkeleitä, mutta myös vältellä istumista, viettää vähemmän aikaa ruutujen äärellä, harrastaa urheilua ja olla tupakoimatta. Jokainen meistä ihan itse päättää joko noudattaa tai olla noudattamatta näitä suosituksia.

Toinen keskustelun ala-arvoiseksi tekevä asia on se, että keskustelijat eivät tunnu ymmärtävän kokemustiedon ja tutkitun tiedon eroa. Ravitsemussuositukset tehdään tutkittuun tietoon perustuen, eli niiden taustalla on useita laajoja tutkimusraportteja. Tutkitun tiedon perusteella voidaan esimerkiksi sanoa, että jos syöt runsaasti punaista lihaa, saat todennäköisemmin paksu- tai peräsuolen syövän. Nyt keskustelussa tämä tutkittu tieto on onnistuttu sivuuttamaan kokemustiedolla. Kokemustieto kuvaa yksittäisen ihmisen kokemuksiin perustuvaa tietoa asiasta. Kokemustietoa on esimerkiksi se, että naapurin Pena polttaa askin päivässä ja on terve 90-vuotias, joten tupakointi ei voi olla kovin vaarallista. Samoin kokemustietoa on se, että olen tähänkin päivään asti syönyt lihaa päivittäin ja hyvin pärjännyt, joten ei kannata muuttaa mitään.

Tiedon arviointiin liittyvä ongelma on myös se, että keskustelijat eivät harrasta lähdekritiikkiä. Virallista tietoa ravitsemuksesta, tai mistään muualtakaan, ei löydy Youtubesta tai Facebook-kommenteista. Laadukkaampaa tietoa ravitsemuksesta saat, niin, niistä ravitsemussuosituksista, joihin on koottu läjäpäin tutkittua tietoa.

Lopuksi haluaisin vielä nostaa esiin, että myös kasvisruokaa saa Suomesta. Kasvisruoan syönti ei ole hyökkäys suomalaista ruoantuotantoa kohtaan. Kotimaisen ruuan lisäksi meistä varmaankin jokainen, lihansyöjäkin, täydentää ruokaansa ulkomaisilla tuotteilla, esimerkiksi banaaneilla, kahvilla tai teellä. Soijan maahantuonti itse asiassa vähenisi, jos söisimme sen itse, emmekä syöttäisi ensin eläimille.

PS. Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivat otsikossa viittauksen Tatu ja Patu -kirjoihin. Loistavia kirjoja, vahva suositus.

Piia Äijö

Etelä-Pohjanmaan Vihreiden puheenjohtaja

Jenni Kuisti jatkaa Vaasan vaalipiirin Vihreiden puheenjohtajana

08/12/2024

Vaasan vaalipiirin Vihreät ry on valinnut alajärveläisen Jenni Kuistin jatkamaan puheenjohtajana vuonna 2025. Kuisti toimii valtuutettuna Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella ja Alajärven kaupunginvaltuustossa.

-Olemme huolissamme osasta piirin alueelle kaavailluista tuulivoimapuistoista, jotka on kaavoitettu virkistysreittien ja arvokkaiden luontoalueiden ja eläinten elinympäristön, kuten merikotkan lentoreittien päälle. Uusiutuva energia on tärkeää ilmastomuutoksen torjunnassa, mutta samalla on huomioitava tärkeät elinympäristöt ja se, ettemme aiheuta kohtuutonta luontokatoa, Kuisti toteaa.

Kuisti on erikoistuva sosiaalityöntekijä ja on työskennellyt vuosia sosiaali- ja kriisipäivystyksessä Etelä-Pohjanmaalla.

 – Olen huolissani sosiaalipalveluiden kokonaisuudesta hyvinvointialueilla. Sosiaalipalvelut ovat perinteisesti jääneet terveyspalveluiden varjoon ja vaikuttaa siltä, että tilanne on vain heikentynyt hyvinvointialueiden myötä. Sosiaalipalveluilla on kokonaisuudessa ja erityisesti kustannusten hillinnässä merkittävä rooli. Esimerkiksi viimeaikaiset sosiaaliturvaleikkaukset lisäävät palvelutarvetta sosiaalipalveluissa. Nyt jo valtakunnallisesti raportoidaan haasteista vastata lisääntyviin palvelutarpeisiin. Nyt onkin toimittava sosiaalisen näkökulman ja sosiaalipalveluiden äänitorvena ja puolestapuhujana, se on aina myös heikoimmassa asemassa olevien puolustamista, kommentoi Kuisti.

Lisäksi Vaasan vaalipiirin Vihreiden vuoden vapaaehtoiseksi valittiin Seinäjoen Vihreiden puheenjohtajana toimiva Taavi Horila. Häntä  kuvailtiin vihreäksi voimapesäksi, joka ahkeroi ja edistää vihreitä arvoja oma-aloitteisesti aina siellä missä tarvitaan. Sen hän tekee iloisella ja kaikki mukaan ottavalla asenteella luoden ympärilleen hyvää fiilistä.

Hallituksessa ensi vuonna toimivat Minna Roukkio-Taipale, Tanja Kirsilä, Pia Kokko, Tiia Lumilaakso, Elina Sahlgren, Heidi Väliaho, Piia Äijö, Marko Perälä ja Anni Teerikangas. Varajäseninä ovat Taavi Horila, Laura Ala-Kokko, Hannele Salmela, Safa Hammad ja Topias Lahdensuo.