Suo, kuokka ja kuntavaaliehdokas

• 

Vietin lapsuudessani paljon aikaa läheisessä mummulassa. Jo 1980-luvulla siellä vessan punaisia seiniä koristi iso juliste, jossa luki ”eteläpohjalainen suo pelastettava!”. Mummulan opeilla on paljon tekemistä sen kanssa, miksi olen nyt juuri vihreä kuntavaaliehdokas. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden ihanteet ja heikomman puolelle asettuminen ovat arvoja ja asioita, joihin minua on kasvatettu. Niistä arvoista vihreissä saan pitää kiinni.

Turpeeseen liittyvät seikat sen sijaan eivät ole olleet kärkiteemojani, vaikka julistetta olenkin varmasti tuhansia kertoja katsellut. Näin kuntavaalien alla olen kuitenkin ehdottomasti eniten päässyt vastaamaan kysymyksiin turpeen energiakäytöstä. Olen toiminut eläinten kanssa koko ikäni, joten ymmärrän esimerkiksi kuiviketurpeen saatavuuteen liittyvät huolet.

Vajaa 13% Suomen ilmastopäästöistä muodostuu turpeen poltosta ja tuotannosta, samaan aikaan turpeella tuotetaan noin 5% energiasta. Suomessa yli puolet soista on ojitettu, jolloin ne ovat lähinnä päästölähteitä. Nämä seikat tekevät turpeen energiakäytön lopettamisesta ja soiden ennallistamisesta hyviä keinoja päästövähennysten tavoittelussa ja hiilivarastojen kasvattamisessa.

Viime aikoina olen kuullut usein turpeen energiakäyttöä puolustelevan väitteen, että uutta turvetta muodostuisi enemmän kuin sitä käytetään, ja siksi turve pitäisi luokitella uusiutuvaksi. Turpeen uusiutumista tulee mielestäni tarkastella päästöjen kautta. Suomen ojittamattomat suot sitovat noin kolme megatonnia hiiltä vuosittain, kun samalla pelkästään turvetuotantoalueet ja turpeen energiakäyttö päästävät ilmakehään noin 7,5 megatonnia.

Vuosittainen turpeen kasvu ei siis sido samaa määrää hiiltä, kuin käytön myötä vapautuu, vaan jatkuvasti tyhjennämme arvokasta hiilivarastoamme ilmakehään. Päästöjen lisäksi tulevat vielä muut ympäristöhaitat, kuten luontokato. Suot ovat muodostuneet tuhansien vuosien aikana ja ennallistamisen jälkeenkin uusiutuvat hitaasti. Ei vaikuta siltä, että käyttäisimme turvetta kestävällä tavalla.

Turpeen verotukseen liittyviä päätöksiä ei tehdä kunnanvaltuustoissa. Niinpä paljon mieluummin puhuisin kuntavaalien alla siitä, mitä me vihreät tuomme valtuustoihin. Me nostamme yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasiat esille, puolustamme heikoimmassa asemassa olevia ja haluamme panostaa ongelmien ennaltaehkäisyyn. Mielestämme jokaisen lapsen tulee kaikissa palveluissa saada riittävästi aikuisen aikaa. Niin varhaiskasvatuksessa, kouluissa, kuin lastensuojelussakin. Äänestämällä vihreitä kuntavaaleissa voi vaikuttaa esimerkiksi lasten, nuorten, perheiden arkeen omassa kotikunnassa.

Me vihreät tiedostamme myös, että siirtymä uusiutuviin energiamuotoihin tuo työtä maaseudulle. Haluamme olla tuomassa uusia ratkaisuja Etelä-Pohjanmaalle. Haluamme varmistaa, että kaikki pysyvät mukana ja yritteliäät pohjalaiset myös pärjäävät maailman muuttuessa. Me katsomme rohkeasti tulevaan, sillä suo, kuokka ja Jussi ovat jäämässä entistä syvemmälle kansallishistoriaan. 

Jenni Kuisti
Puheenjohtaja, Etelä-Pohjanmaan vihreät ry
Kuntavaaliehdokas Alajärvellä

Lähteet:

Seppälä, Grönroos, Koskela, Holma, Leskinen, Liski, Tuovinen, Laurila, Turunen, Lind, Maljanen & Martikainen, Kilpeläinen (2010) Climate impacts of peat fuel utilization chains – a critical review of the Finnish and Swedish life cycle assessments. The Finnish Environment 16.

Tilastokeskus (2019) Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2009-2018. 2., korjattu painos.

Turunen, Vähäkuopus, Valpola (2019) Suot hiilinieluina ja -lähteinä. Miksi tulisi olla kiinnostunut? Geologian tutkimuskeskus

Sitra (2020) Turveraportti: Turpeen rooli ja sen käytöstä luopumisen vaikutukset Suomessa. 

https://media.sitra.fi/2020/06/31150012/turpeen-rooli-ja-sen-kaytosta-luopumisen-vaikutukset-suomessa-tekninen-raportti.pdf

Naiset eivät kaipaa korulauseita, vaan äänen yhteiskunnassa

”Pidä ruususi. Kuuntele sen sijaan, mitä minä sanon” kirjoittaa Märta Tikkanen vuonna 1979 kirjoittamassaan romaanissa Vuosisadan rakkaustarina. Kirja on ilmestynyt syntymävuotenani ja yhä meille tarjotaan naistenpäivänä ruusuja ja kauniita sanoja, ei lisää tilaa yhteiskunnassa.

Älä ymmärrä väärin. Rakastan ruusuja. Tai no, pidän enemmän tulppaaneista ja neilikoista, mutta kukat ylipäätään ovat ihania. Naistenpäivän perimmäinen ajatus ei kuitenkaan ole naisen hemmotteleminen, vaan naisten oikeuksien, ihmisoikeuksien, esiin tuominen ja edistäminen. Ja ihmisoikeuksia minä rakastan paljon enemmän kuin ruusuja.

Niin Suomessa kuin kansainvälisestikin naisten oikeuksissa ja asemassa on valtavasti parantamisen varaa. Katsotaan kuitenkin tällä kertaa lähemmäs, Etelä-Pohjanmaalle. Kuuluuko naisten ääni meidän maakunnassamme?

Kun tarkastellaan tilastoja kuntien päättäjistä, näyttää tilanne aika synkältä. Etelä-Pohjanmaalla on 18 kuntaa, joista 12:sta yli 70 prosenttia valtuutetuista on miehiä. Vain kahdessa kunnassa päästään yli perinteisesti tasa-arvon mittarina pidetyn 60/40 jakauman. Naisia on enemmistö vain yhdessä kunnassa, Ähtärissä. Koko maakunnan kuntapäättäjistä siis alle kolmasosa on naisia.

Synkin tilanne on Karijoella, jossa valtuutetuista vain 13 prosenttia on naisia. Naisia on siis valtuustossa kaksi.

Voiko keski-ikäisten miesten joukko todella edustaa kaikkia etelä-pohjalaisia? Tietävätkö he varmasti parhaiten, mihin suuntaan vaikkapa nuoret tahtovat kunnan kehittyvän, tai millaisia palveluita lapsiperheet kaipaavat? Kunnalle on todellinen ongelma, jos kuntalaisia edustaa joukko hyvin samankaltaisia ihmisiä.

Yhteisistä asioista päättämään tarvitaan mahdollisimman monenlaisia ihmisiä. Tarvitaan erilaisista taustoista tulevia, eri sukupuolia, eri ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia. Vain siten voidaan luottaa siihen, että mahdollisimman monen kuntalaisen tarpeet ja toiveet tulevat otetuksi huomioon päätöksenteossa. Vain siten voidaan varmistaa, että kunta pysyy houkuttelevana ja viihtyisänä paikkana kaikenlaisille ihmisille. 

Tee tänä vuonna naistenpäivän lupaus ja etsi tulevilta kuntavaalilistoilta ehdokas, joka edustaa vähemmistöä kuntasi tämän hetkisten päättäjien joukossa. On nimittäin päivänselvää, että päteviä ja osaavia ehdokkaita löytyy myös esimerkiksi nuorista naisehdokkaista.

Anna tänä naistenpäivänä ruusujen ja kauniiden puheiden sijaan naisille enemmän tilaa yhteiskunnassa.

Kirjoittaja on feministi Seinäjoelta ja valtakunnallisen Vihreät Naiset ry:n 1. varapuheenjohtaja

#Asenneilmastonmuutos

Vedetäänpä syvään henkeä.. 

.. vielä toisen kerran..  

”viha ei koskaan lopu vihalla: viha loppuu rakkaudella, tämä on vanha sääntö.”.

Viime vuosi pakotti meidät kaikki omalla tavallamme käpertymään omiin pieniin ympyröihin, kun yksinkertaisesti kaikki oli peruttu aina festareista pienempiin tapahtumiin. Suomessa olemme säästyneet pienellä siihen verrattuna, mikä tilanne oli vaikkapa Italiassa. Elämme edelleen tilanteessa, jossa vältämme ylimääräisiä sosiaalisia kontakteja, kaupassa käydessämme näemme kaikilla maskit ja koitamme pitää turvavälit mielessämme, kauppalistan lisäksi. Siinä missä täysin poikkeuksellinen viime vuosi pakotti meidät globaalisti pysähtymään, käpertymään ja keskittymään omaan selviytymiseen, toivoisin tämän vuoden ja kuntavaalien herättelevän meidät ajattelemaan yhtä asiaa, joka yhdistää meidät jokaisen monien muiden kanssa – kaupunki, jossa asumme. Yhteisten asioiden ja päätöksenteon on täytynyt toimia myös poikkeusoloissa, siispä siinä on tapa osaltaan osoittaa omia arvoja ja välittämistä muista. 

Toivon yhteisen koettelemukset olevan tilaisuus ensinnäkin tarkastella omia arvojamme ja asenteitamme, lisäksi niiden pohjalta ryhtymään dialogiin niiden kanssa, jotka omaavat erilaisen, jopa vastakkaisen näkemyksen. Nyt tosin on niin, että on aloitettava tunnistamalla, ettei oma näkemys ole täydellinen, vasta sitten voimme kuulla, mitä toisella osapuolella on sanottavaa. Sosiaalisessa mediassa tämä vaatii eritystä tarkkaavaisuutta, koska on helppoa kirjoittaa lähes ja täysin tuntemattomalle kärkkäämmin kuin miten asiat kasvotusten tulisi sanottua. Siispä toivon, ettemme yrittäisi juntata omia näkemyksiään toiselle, ikään kuin meillä olisi monopoli totuuteen, vaan ryhtyisimme keskusteluun, löytääksemme myös oman ajattelumme ja näkemyksemme virheet. 

Toisaalta on myös niin, että erilaisia näkemyksiä maailmaan mahtuu, kuitenkin ratkaisevaa on se, miten toimimme. Tässä yhteydessä toivon, että asenteemme ja tapamme kohdata toinen ihminen, olisi myös menetelmä edistää käytännössä vihreitä arvoja ihmisoikeuksista tasa-arvoisempaan yhteiskuntaan ja siihen tarvitsemme pikimmiten asenneilmastonmuutosta.

Ville Veintie
Kuntavaaliehdokas, Ähtäri

Huomenna Pohjanmaa on vihreä

Kun joku jostain toisesta puolueesta kertoo millaisia vihreät ovat, on se varma merkki pelosta. Vihreät ovat kovassa kasvussa Vaasan vaalipiirin alueella ja tavoittelevat nyt uusia ennätyksiä niin uusien valtuutettujen kuin vihreitä valtuutettuja asettavien kuntien suhteen.

Vaalipiirin suurimmissa kaupungeissa vihreät ovat jo valtavirtaa. Vaasassa Vihreitä kannatti viime kuntavaaleissa 7,8 prosenttia äänestäneistä. Seinäjoella kannatus tuplaantui 6,8 prosenttiin. Kokkolassa Vihreät saivat viime kuntavaaleissa 5,8 prosenttia äänistä, ja eduskuntavaaleissa kannatus oli jo 7,8 prosenttia.

Ilmastokriisissä ei ole kyse yksilöiden sankariteoista tai naapurin moralisoimisesta. Vihreät on olemassa, jotta vähäpäästöiset ja kestävät ratkaisut asumisesta liikkumiseen olisivat vaivattomia ja kaikkien ulottuvilla. Kuntien ilmastotyö luo uusia työpaikkoja ja entistä menestyvämpiä yrityksiä. Tulevaisuuden ratkaisuille ja tulevaisuuteen katsoville on aina kysyntää.

Viime kuntavaaleissa Vihreät sai lähes 6 prosenttia äänistä Suomen pienimmässä kaupungissa Kaskisissa. Närpiössä on kuhinaa, ehdokkaita on jo enemmän kuin viime vaaleissa, ja ensimmäinen vihreä valtuutettu on realistinen tavoite.

Me vihreissä haluamme, että jokainen lapsi ja nuori tulee kohdatuksi, ja kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa. Koulutus ja sivistys on kunnan ytimessä. Kunta menestyy vain, kun kaikki pidetään mukana.

Viime kuntavaaleissa Kurikan valtuustoon nousi kaksi vihreää valtuutettua, ja eduskuntavaaleissa vihreät saivat Kurikassa jo 6% kannatuksen. Nyt ehdokkaita on enemmän kuin koskaan, ja lista kasvaa edelleen vauhdilla.

Me vihreissä uskomme, että kaikki lähtee yhteistyöstä. Parhaat paikalliset ratkaisut syntyvät ja löytyvät yhdessä. 

Evijärvellä on ensimmäistä kertaa vihreä ehdokas. Maanviljelijä Thomas Snellman on pitkästä aikaa tuomassa vihreän vaihtoehdon Pedersören valtuustoon. Ilmajoella ja Kuortaneella voi vuosien tauon jälkeen äänestää vihreitä. Lapualla ja Alajärvellä lista on jo nyt pidempi kuin viime vaaleissa.

Ehdokasasettelu on yhä käynnissä, ja tilanne lupaa hyvää. Kun entistä useammassa kunnassa on ehdolla vihreitä, entistä useampi pääsee äänestämään vihreitä.

Huomenna sinunkin kuntasi voi olla vihreä.

Lotta Alhonnoro
Puheenjohtaja
Vaasan vaalipiirin vihreät

Ennakointi lisää hyvinvointia ja tuo säästöjä

Kurikan noin 21 000 asukkaasta noin 27% on yli 60 -vuotiaita. Vuosien 2016 – 2026 aikana yli 65 -vuotiaiden määrän ennustetaan kasvavan 13% ja yli 85 -vuotiaiden määrä 17%. Tämä asettaa kunnan tärkeiden ratkaisujen äärelle, jotta vältyttäisiin liian suurelta hintalapulta ja terveydenhuollon kantokyvyn romahtamiselta. Kurikka on rakenteellinen malliesimerkki maaseudulla.

Eliniän pidentyessä ja suurten ikäluokkien määrän kasvaessa, nousee kysymykseen ennaltaehkäisevät toimet – koskien niin ikäihmisten terveyttä ja hyvinvointia, kuin myös julkisen puolen kantokykyä tuottaa erilaisia palveluita.

Erilaisten ennusteiden mukaan koskien iäkkäämpien ihmisten määrän kasvua vuoteen 2040, huollettavia henkilöitä tulee olemaan 2,05 -kertainen määrä yhtä työntekijää kohden. Pienissä ja keskisuurissa kunnissa tämä näkyy kaikista selkeimmin, sillä työikäisten määrä voi olla suhteessa vähäisempi. Tässä kohdin tuleekin nähdä mahdollisuus luoda ja lisätä työpaikkoja integroimalla julkisen puolen, sekä yksityisen sektorin palvelut.

Yritykset myötävaikuttavat kunnan talouteen ja niiden rooli kunnantaloudessa on tärkeä, sillä vetovoimaiset yritykset luovat työpaikkoja ja tuovat verotuloja kuntaan. Julkisen ja yksityisen sektorin monipuolinen yhteistyö kattaa ikäihmisten terveyden ylläpidon, esimerkiksi erilaisten liikunta-, kuntoutus- ja kulttuuripalvelujen kautta.

Laaja yhteistyöverkosto

Laaja yhteistyöverkosto kattaa julkisen ja yksityisen sektorin. Se takaa potilaalle suoran yhteyden saada kokonaisvaltaista tukea ja hoitoa. Pääteema on myötävaikuttaa potilaan terveyteen, toimintakykyyn ja hyvinvointiin siten, että hän pärjää itsenäisesti perusaskareiden äärellä. Yhteistyöverkoston avulla pienennetään akuutteja tapaturmia, leikkauksia ja muun muassa kalliin laitoshoidon tarvetta.

Verkoston sisällä kommunikaation tulee toimia jokaisen ammattitahon suuntaan. Verkosto ei koske vain yksityisten palvelutarjoajien katon alla tuotettavia palveluilta, vaan laajaa yhteistyötä eri tahojen välillä, niin ettei palveluiden hinta käy liian suureksi asiakkaalle. Tahoja voivat olla esimerkiksi kuntoutuspalvelut, liikuntapalvelut, lääkäri- ja terveydenhuoltopalvelut, mielenterveyspalvelut, sekä erityisesti haja-asutusalueilla liikennepalvelut, jotta sellaiset joilla ei ole omaa autoa pääsevät harrastuksiin. Lisäksi etenkin ikäihmisten kohdalla mahdollinen yksinäisyys ja sen negatiiviset vaikutukset terveyteen tulisi huomioida kaikissa palveluissa.

Laaja yhteistyöverkosto kattaa myös sen, että ikäihminen saa tiedon erilaisista palveluista eikä joudu itsenäisesti niitä etsimään esimerkiksi internetistä. Tiedon on oltava selkeästi esillä ja siitä tulee kertoa verkoston jokaisen tahon kautta ilman minkäänlaisia rajavetoja vastuualueisiin vedoten.

Taloudellinen tilanne ei saa estää liikunnan harrastamista

Terveys ei ole muuttumaton asia, vaan edellyttää aktiivista toimintaa. Liikunta- ja kuntoutuspalveluilla on suuri merkitys jokaisen ihmisen terveyteen. Säännöllinen liikunta vaikuttaa monin tavoin terveyteen, kuten sairauksien ennaltaehkäisyyn ja jälkihoitoon, kuntoon, jaksamiseen, voimantuottoon, arjessa pärjäämiseen, tasapainoon, liukastumisten välttämiseen, muistiin, mielenterveyshaasteisiin, sosiaalisuuteen, sekä lihavuuteen.

Liikunnan tärkeyttä ei tule missään nimessä vähätellä ikäihmisten hoidossa ja tässä ennakointi on erityisen tärkeässä roolissa. Monella ikäihmisellä eläkeraha voi olla hyvin pieni. Eläketurvakeskuksen sivujen mukaan pienintä eläkettä saavat Etelä-Pohjanmaalaiset eläkeläiset, joista monella eläkeraha voi olla alle 1250 euroa kuukaudessa. Taloudellinen tilanne ei saa olla este liikunnan harrastamiselle. On arvioitu, että jos ikäihmisten toimintakykyä ylläpidettäisiin kuntoutuksen ja ohjatun liikunnan tukemana, tehtäisiin sillä noin miljardin säästöt. Näin ollen erilaiset rahalliset tuet esimerkiksi liikuntaan eivät olisi kulueriä vaan investointeja.

Kyse ei ole loppupeleissä vain varojen jakamisesta, vaan myös verotulojen lisäämisestä. Suurten ikäluokkien määrän kasvu suhteessa veronmaksajiin luo tilanteen, missä on osattava toimia ennen kuin sattuu. Ilman oikein kohdennettuja investointeja ei luoda toimivia työkaluja ja tässä säästöjen ei tulisi olla keskiössä, vaan kyky katsoa kulujen tuolle puolen.

Investointi nyt järkevästi rakennettuun kokonaisuuteen tuottaa säästöjä pidemmällä aikavälillä lisäten työpaikkoja ja maaseudun houkuttelevuutta, luoden tasavertaisuutta, sekä pitäen huolen ikääntyvän väestönosan hyvinvoinnista.

Hanna Härkönen
Yrittäjä, kuntavaaliehdokas, Kurikka

Elinvoimainen kaupunkiympäristö avaimena alueiden tasa-arvoon

Kuten tiedämme, kunnat ja kaupungit koostuvat kaupunginosista, alueista sekä erilaisista rajatuista sosiaalisista ympäristöistä. Nämä osaset sisältävät paljon tietoa yksittäisestä alueesta ja yhteisöistä, mutta myös laajemmin koko kaupungista/kunnasta. Varmasti jokainen meistä tunnistaa puheen siitä yhdestä paikasta, jossa asuu sellaista ”tietynlaista” väkeä. Tai kouriintuntuvampi toteamus, että tuolla alueella asunnot maksavat sitä ja tätä.

Alueiden tasa-arvoiseen kohteluun pyrkiminen on mielestäni elinvoimaisen ja kehittymiskykyisen kaupungin/kunnan merkki. Kun alueita kehitetään tasapainoisesti ja myös reuna-alueiden palveluista pidetään huolta, kantaa se pitkälle tulevaisuuteen niin asukkaiden hyvinvointina kuin alueiden vireytenä sekä toimivuutena. Melko suuri väestönosa on asunut kunnassa, joka on kohdannut kuntaliitoksen tai useita ja tietää, mitä muutoksia se tuo eteen mm. palveluiden suhteen. Etenkin kylät ja reuna-alueet tarvitsevat edelleen mm. julkisia kulkuyhteyksiä, tasa-arvoiset harrastusmahdollisuudet sekä peruspalveluita, myös siellä ns. ”perähikiällä”. Todettava kuitenkin on, että saavutettuja etuja on toisinaan hankala pitää – mutta hyvään kompromissiin tulee vähintään pyrkiä.

Alueilla on myös sellaisia ominaisuuksia, joista keskustellaan toisinaan hyvinkin värikkäästi. Näitä ovat esimerkiksi vanhat, vähän rähjäiset ja autiot, mutta ah niin rakkaat talot, jotka jököttävät arvokkaan tontin päällä vuosikymmenestä toiseen. Ne ovat tärkeä osa asukkaiden omaa kokemusta alueesta ja tätä rakennettua kulttuuriympäristöä on tärkeä arvostaa, kohteita löytyy joka kunnasta. Kun tällaiset kohteet vielä valjastetaan hyvinvoinnin, sosiaalisen osallisuuden ja syrjäytymisen ehkäisyn toiminta-alustoiksi – myös asukkaiden mahdollisuudet tasa-arvoiseen osallistumiseen nousevat edelleen. Tästä taas syntyy sitä aktiivista kuntalaisuutta ja alueen pitovoimaa, joita peräänkuulutetaan ahkerasti. Lisäksi hoidetut puistoalueet ja kevyen liikenteen väylät yhdessä luovat aluerakennetta, joka palvelee asukkaita riippumatta ulkoisista tekijöistä tai demografisista mittareista. On olemassa siis paljon toimenpiteitä, joilla alueellista eriytymistä voidaan torjua. Erilaisille hybridimallisille toimintamuodoille on myös nyt tilausta, kun kuntien palvelurakenteet ovat murroksessa. Yhteisöllisyyteen satsaaminen valuttaa lopulta euroja takaisin aina yhteiseen laariin ja hyvinvointivaikutukset kertaantuvat ajan saatossa.

Osallisuus on päivän sana ja sitä käytetään usein yhdessä sanojen ”kuntalaisaktiivisuus”, ”syrjäytymisen ehkäisy” tai ”vuorovaikutus” kanssa. Aktiivisuutta kuntalaisilta odotetaan ja siihen annetaan myös mahdollisuuksia. Kun asuinalueiden asukkaat voivat tuntea yhteisöllisyyttä, on tasa-arvoisella aluekehityksellä paremmat edellytykset – mahdollisuuksia ja edellytyksiä tällaiseen osallisuuteen on jatkossakin luotava.

Silloin kun maailman murheet tuntuvat liian suurilta tai (ilmasto)ahdistus valtaa mielen, on tärkeä voida keskittyä sellaisiin asioihin, joihin pystyy vaikuttamaan omassa lähiympäristössään. Voi tehdä vaikka aloitteen muovinkeräyspisteen hankinnasta, olla mukana lasten harrastustoiminnassa tai vaikkapa käydä naapurin kanssa lenkillä. Jokainen tällainen teko lisää hyvinvointia yhteisössä ja tekee siitä omasta asuinalueesta ainutlaatuisen ja merkittävän. Kuntapolitiikka on tekoja, joissa vaikutetaan arkipäivän asioihin, niihin jotka ovat jokaista lähellä. Elinvoimainen kaupunkiympäristö on viihtyisä, mutta se luo myös tasa-arvoa.

Heidi Väliaho

Kuntavaaliehdokas Seinäjoelta

Mielenterveys ei parane vähättelyllä tai hyssyttelyllä

Olen aina ollut huolehtija. Pääasiassa murehtinut turhaan, puuttunut liikaa ja kantanut vastuuta. Yläaste on mitä herkintä aikaa nuorelle, ja monella onkin siitä ajasta monenmoisia muistoja. Minun mieleeni on piirtynyt vahvasti huoli ystävistä. Useampi ystäväni tuli kouluun tuoreilla arvilla käsivarsissa, yksi yritti päättää henkensä koulun vessassa. Ajattelin, että jos olisin vain läsnä ja apuna niin voisin vaikuttaa tähän hätään. Ihmetys olikin suuri, kun ympärillä olevat aikuiset tuntuivat olevaan hiljaa. Eivätkö he nähneet, mitä minä näin? 

Viime kesänä Helsingin Sanomat uutisoi, että työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään yleisimmin nyt mielenterveyssyistä. Kelan tilastot aiheesta eivät mairittele: Vuonna 2020  84 000 työikäistä suomalaista sai sairauspäivärahaa mielenterveyden häiriöiden takia. Helsingin yliopiston opiskelijoista 60% kertoi olevansa uupuneita tai riskissä uupua. Vuonna 2015 OECD oli laskenut tälle kaikelle hintalapun: Suomessa maksaa 11 miljardia euroa mielenterveyden häiriöt. Tähän lukuun oli laskettu mukaan suorat ja epäsuorat kulut esimerkiksi terveydenhoitokulut ja hinta tekemättömistä töistä sairasloman tai työttömyyden vuoksi.

Murtunut mieli ei ole sama asia kuin murtunut luu. Siitä ei jää kipsiä, joka muistuttaa paranemisesta.Siitä ei synny somepäivityksiä tai röntgenkuvia, jotka osoittaisivat kivun syyn tai takaisivat pääsyä hoitoon. Mielen sairaudet sairastetaan usein hiljaisuudessa. Pinnalle noustessaan ne vähätellään herkästi hiljaiseksi. Uskallan vannoa, ettei kukaan ole yhtä ankara itselleen kuin masentunut ja ahdistunut ihminen. Hän ei erikseen tarvitse yhteiskunnan vähättelyä, sillä hän on jo tehnyt sen itse. 

Vielä emme tiedä, mitä kaikkea koronavuosista jää käteen. Korona on koetellut meitä kaikkia. Se on lisännyt yksinäisyyttä, sulkeutumista sekä rajoittanut elinpiiriä. Kaikki nämä johtavat herkästi mielen murtumiseen. Oireilu näkyy jo nyt esimerkiksi kriisipuhelimiin tulevien soittojen määrissä ja lähetteissä lyhytpsykoterapiaan. Jo ennen koronaa jonot mielenterveyspalveluihin olivat pitkiä. Syyt ovat valitettavia: psykoterapeuttien määrä ei riitä vastaamaan sairastavien tarpeisiin ja avun hakemisen viidakko muistuttaa mielenterveyspotilaalle enemmän temppurataa kuin suoraviivaista väylää. Mielenterveysongelmiin liittyvä stigma vaikeuttaa tilannetta entisestään.

Onneksi näistä teemoista puhutaan jo avoimemmin. Julkisuudessa mielenterveyden sairauksista on puhunut muun muuassa räppäri Cheek, konkarikansanedustaja Ben Zyskowicz, Vihreiden entinen puheenjohtaja Touko Aalto ja laulaja Paula Vesala. Tämän päivän fiksut nuoret jakavat mielenterveyteen liittyvää tietoa somessa reippaasti. He osaavat myös hakea tietoa ja tietävät, että sitä on saatavilla. On kuitenkin tärkeää, että keskustelua käydään oikeilla termeillä ja myös turvallisten aikuisen aloitteesta. 

Helsingin Sanomien artikkelissa 8.1. professori Anna Keski-Rahkonen esittää ongelmaan kahta ratkaisua: terapiatakuuta eli varhaisen hoidon lisäämistä jo perusterveydenhoidossa ja psykoterapeuttikoulutuksen maksuttomuutta. Tällä hetkellä koulutus maksaa terapeuttia kohden jopa 30 000 euroa, jonka kouluttautuja maksaa itse. Europarlamentaarikko Alviina Alametsä on myös tehnyt Helsingin kaupunginvaltuustossa aloitteen mielenterveyden ensiapukoulutuksen järjestämisessä oppilaille ja opettajille. 

Alametsän aloite onkin kuntatasolla päätös, johon voimme Pohjanmaallakin tarttua. Olisin itsekin yläasteella hyötynyt mielenterveyden ensiapukoulutuksesta. Jos olisin tiennyt, miten toimia kun kaveri oireilee, en olisi murehtinut ahdistukseen asti yksin tilannetta. Mielenterveyden hoidossa tieto ei lisää tuskaa – omaa oloani olisi helpottanut jo aiheen turvallinen käsittely koulussa. Ehkä olemmekin vihdoin ajassa, jossa hiljaisuudesta voidaan päästää irti, eikä toisen tuskaa enää vähätellä.

Iida Laurila

Totuuden jälkeinen aika

Suomalainen ei usko ennenkuin näkee, ja pohojalaasen pitää päästä koittamahan. Niinhän se ennen oli. Ja silti aikana jolloin tieto on helpommin saavutettavissa kuin koskaan, me uskomme mitä tahansa, myös kaiken fiktion, valheet ja totuuden vääristelyt jotka kulkevat samoilla kanavilla.

Tieto kulkee nykyisin nopeasti, että uutisista tulee vanhasia melkein ennenkuin ne on ehditty edes lukemaan. Samaan tahtiin pienenee lukijan kärsivällisyys, joten uutiset tuutataan luettaviksi ennenkuin ne ehditään kunnolla tarkistamaan. Lukijat houkutellaan isoilla ja räväyttävillä (eikä välttämättä täysin artikkeliin sopivilla) otsikoilla, kilpailu lukijoiden huomiosta käy kovana. Uutisten joukossa katsottavaksemme virtaa myös paljon uutisiksi naamioituneita tarinoita, joissa totuutta ei ole kuin korkeintaan nimeksi. Ja se uppoaa meihin liian helposti. 

Miksi me uskomme liian helposti nykyisin kaikenlaisen fiktion ja pseudotieteen mitä internet meille suoltaa? Muutama vuosi sitten monet jakelivat innoissaan sosiaalisessa mediassa arvontapostauksia, sivuilta jotka olivat luotu pari päivää aiemmin ja arvonnoissa luvattiin kuut taivaalta. Ei vain muistettu, että jos se on liian hyvää ollakseen totta – se ei ole totta. Muutama jolle asiasta mainitsin, sanoi että kyllä he vähän miettivät mutta jos sittenkin. Kultainen tulevaisuus ja toive voitosta sai siirtämään järkevän ajattelun syrjään ja uskomaan huijaukseen. Tähän myös Ruben Auervaara aikanaan luotti, ja samaan luottavat muutkin huijarit, usko kauniiseen tulevaisuuteen.

Mutta miksi me uskomme kaiken maailman salaliittoteorioihin?

Salaliittoihin jotka eivät lupaa kauniita asioita vaan paremminkin kauhistuttavat. Ilmeisesti, mitä vähemmän asiasta tietää, sitä helpompi on hurahtaa salaliittoihin. Mutta se ei kyllä selitä kaikkea, salaliittoteorioihin uskovat niin matalasti kuin korkeastikin koulutetut. Mahdollisesti siksi, että vaikeina aikoina taikauskon puoleen on helpompi kääntyä. Salaliittoteoriat niputtavat vaikeat asiat helposti nieltäväksi. Kun emme ymmärrä kaikkea, kaiken mukaansa sulkeva salaliittoteoria on lohduttava ajatus. Ja silloin koemme, että me emme ole vastuullisia tapahtumista tai käytöksestämme.

Jäljelle jää vain pohdinta, mitä voimme tehdä? Lähdekritiikki. Yksinkertaisesti lähdekritiikki. Koska kuka tahansa voi kirjoittaa muiden luettavaksi mitä tahansa, on hyvä tarkistaa mitä lukee. Mutta entä jos joku läheisesi on hurahtanut salaliittojen maailmaan, mitä voit tehdä silloin? Etpä juuri mitään, väitteleminen asiasta kun ei kannata – se saa paremminkin kaivautumaan uskomustensa poteroon entistä syvemmälle. Kannattaa suorastaan vältellä kyseisiä aiheita, päätään on turha hakata seinään. Ja toivoa toisen löytävän jossain vaiheessa uudelleen luottonsa viranomaistietoon sekä tieteeseen.

Irena Ulvinen
Kirjoittaja on lapualainen vihreä aktiivi sekä Vaasan vaalipiirin vihreiden hallituksen jäsen

Tahtotilana itsenäisiä, terveitä ja liikkuvia lapsia

Olen hyvinvointivaltion kasvattina tuudittautunut siihen, että olemme matkalla eteenpäin, parempaan suuntaan. Kuitenkin tällä hetkellä olemme lastemme kanssa siinä tilanteessa, että heidän elinajanodote ei ole yhtä hyvä kuin nykyisillä aikuisilla. Toisin sanoen he eivät tule elämään yhtä pitkään kuin kirjoitushetkellä aikuiset. Miten näin on päässyt käymään, vaikka lääketieteen parissa edistytään ja tietoa terveellisistä elintavoista on kaikkien saatavilla? Mitä voisimme asialle tehdä?

Tutkijat sanovat arkiliikunnan vähentymisen olevan yksi syy elinajanodotteen heikentymiseen. Pyöräilen koronan ulkopuolella työmatkani töihin säällä kuin säällä ja työmatkani sivuaa toisinaan reittejä, joita koululaiset käyttävät kulkiessaan kouluun ja sieltä koteihin. Ainakin näköhavaintojeni perusteella isohko osa lapsista liikkuu jalan tai pyöräilee. Osa taas kulkee vanhempien kyydissä autoissa. Jos lapsella ei ole liikuntaharrastusta tai fyysinen aktiivisuus jää vähäiseksi koulun ulkopuolella, nuo itsenäisesti kuljetut matkat ovat yhä tärkeämmässä roolissa lapsen terveyden suhteen. Niiden hyödyt ulottuvat myös koulun luokkien sisälle, koska fyysinen aktiivisuus vaikuttaa mm. positiivisesti oppilaiden keskittymiskykyyn.

Entä lasten liikkuminen vapaa-ajalla? Kotikaupungissani harrastuksiin kuljetaan paljolti hyödyntämällä fossiilisia polttoaineita. Me aikuiset teemme moninkertaisen karhunpalveluksen kuskatessamme lapsia harrastuksiin. Sidomme oman aikataulumme lastemme harrastusaikatauluihin. Sen lisäksi opetamme esimerkillämme autoilua. Olet todennäköisesti törmännyt tähän ongelmaan tavalla tai toisella.

Olemmeko tietoisia kaikista esteistä lasten liikkumiselle itsenäisesti pyörällä? Osa esteistä on tietoisia, osa ei. Lapsemme viettävät entistä enemmän aikaa digitaalisessa maailmassa. Videopuheluiden myötä yhteydenpito ei vaadi enää välitöntä läsnäoloa. Kavereiden näkemiset jäävät vähemmälle. Osissa kouluista lasten ei suositella kulkevan kouluun pyörällä 1.-2. luokilla. Tavallaan ymmärrän tuon suosituksen, tavallaan en ymmärrä. Nuorimmaiseni aloittaessa koulun, olin yksinhuoltaja ja minun olisi ollut mahdotonta kyyditä autolla lasta kouluun työn ohessa. Onneksi lapseni oli riittävän itsenäinen ja kokenut pyöräilijä. Pyöräilykiellon negatiivista vaikutusta lapsen mielikuviin pyöräilystä tulisi miettiä. Mikä mielikuva jää, kun jokin kielletään ”liian vaarallisena”? Meidän aikuisten olisi hyvä ymmärtää, että viemällä lapsemme kouluun autolla, aiheutamme turhaa liikenneonnettomuuden riskiä koulujen läheisyydessä.  

Olemme vastuussa siitä, että lapsilla on turvalliset koulumatkat. Siitä, että he ovat saaneet tarpeellisen liikennekasvatuksen liikkuakseen turvallisesti. Liikennekasvatusta tulisi viedä kouluihin. Koulujen opettajille tarvittava tukea pyöräilykasvatuksen suhteen. Annetaan tarvittava tuki, jotta kyydit esimerkiksi uimahalliin olisivat mahdollisia pyörällä. 

Lapsia ajatellen tulisi tehdä turvallisia pyöräreittejä. Hyvä infra houkuttelee pyöräilemään selkeydellään ja helppoudellaan. Hyvää infraa ovat yhdenmukaiset reitit, baanat ja pyöräily ja jalankulku eroteltuna toisistaan. Jos pyöräliikennettä halutaan oikeasti edistää, voidaan risteävissä kohdissa suosia pyöräliikennettä. Pyöräliikenteellä olisi näissä kohdissa oletuksena vihreä valo. Kun reitit pidetään kunnossa myös talvellakin, ei haittaa, vaikka sataisi räntää tai pakkanen paukkuisi. Tämä on todettu pohjoisemmassa, kuten Oulussa ja lumisemmassa Joensuussa.

Infran parannus on pitkä tie ja se tulisi aloittaa nyt. Tarvitsemme valtuustoihin poliittisen tahdon parantamaan pyöräilyn edellytyksiä. Kunnallisvaltuustoihin on saatava ihmisiä, jotka ymmärtävät infraan sijoittamisen merkityksen. Valtio tarjoaa kunnille tähän mahdollisuuksia kävelyn ja pyöräilyn investointiohjelman kautta. Antakaa äänenne kuulua kunnallisvaaleissa. Kannustakaa toisianne pyöräilemään, niin lapsia kuin aikuisia. Lopputuloksena on lapsia, jotka ovat terveempiä, itsenäisempiä ja valmiimpia oppimaan.

Kirjoittajasta:

Jussi Teppoon lähtöisin Vaasasta, mutta juurtunut Seinäjoelle. Päivätyössä hän on IT-alalla. Vapaa-ajan hän viettää perheen ja luonnon parissa liikkuen. Tämän lisäksi eri yhdistystoiminta on lähellä sydäntä. 

Kuka sinua edustaa?

Loppiaisena saimme todistaa vuosia jatkuneen demokratian heikentämisen kulminoitumista. Tapahtunut ei ehkä ollut suurin tai vakavin hyökkäys demokratiaa vastaan, mutta symbolisesti se oli järkyttävintä, mitä on tapahtunut aikoihin. Se ei kuitenkaan ollut yllätys, vaan aivan luonnollinen tulos jo pitkään jatkuneelle kehitykselle. 

Viimeiset neljä vuotta olen monen muun tavoin seurannut Yhdysvaltain presidentin edesottamuksia enkä ole tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Välillä on ollut pakko nauraa, mutta enemmän on itkettänyt. Varmaan moni muukin on vuosien varrella nauranut parille Trump-meemille, mutta oikeasti meillä on syytä olla erittäin huolissamme. 

Olemme todistaneet päätöksiä, jotka ovat heikentäneet ihmisoikeuksia, heikentäneet ympäristönsuojelua ja pahentaneet ilmastonmuutosta. Kaikki on tapahtunut niin suurella vauhdilla, ettei mitään ole ehtinyt jäädä pohtimaan tai pureskelemaan, kun jo seuraava presidentillinen päätös on annettu.  Olemme todistaneet presidentin käyttäytyvät tavalla, joka halventaa demokratiaa ilman, että kukaan on puuttunut asiaan. Trumpin tukijat ovat pysyneet hänen puolellaan tai heidät on erotettu. Vasta nyt, Capitolin hyökkäyksen jälkeen, on moni uskollisimmistakin tukijoista saanut tarpeekseen.

Olemme joutuneet seuraamaan keskustelukulttuurin muuttumista yhä vihamielisemmäksi ja sitä, miten politiikassa eri mieltä olevat tahdotaan vaientaa uhkauksin ja maalittamalla. On poliittisia päättäjiä, jotka eivät ole suostuneet tuomitsemaan kannattajiensa väkivaltaisia tekoja. Lopulta Yhdysvaltain, maan, joka pitää itseään ja jota myös muut usein pitivät demokratian mallimaana, presidentti kehotti puheessaan kannattajiaan väkivaltaan ja terrorismiin.

Meidän on aika muuttaa suunta. Meidän on aika vaatia poliitikoilta aitoja ja pitäviä todisteita puheiden ja väitteidensä taakse. On pystyttävä olemaan kriittinen kaikkia lähteitä kohtaan, ei vain niitä, joihin ei tahdo uskoa. On pystyttävä laittamaan peli poikki ja ottamaan keskustelutauko, jos asiat etenevät liian nopeasti tai pienen ryhmän sanelemana.

Tänä keväänä Suomessa käydään kuntavaalit, joissa pääsemme valitsemaan suunnan seuraaville neljälle vuodelle. Toivon, että se suunta ei ole valheiden ja valeuutisten suunta, eikä konfliktien etsimisen ja toisten halventamisen suunta. 

Yhteisten asioiden ajamiseen tarvitaan mahdollisimman monenlaisia ihmisiä. Tarvitaan ihmisiä eri taustoista ja erilaisista elämäntilanteista. Tarvitaan niitä, jotka ymmärtävät yrittäjän arkea, niitä, jotka tuntevat perhe-elämän ja työssäkäynnin yhdistämisen haasteet ja niitä, jotka osaavat visioida, miten nuoret saadaan viihtymään kaupungissa. Erilaisia mielipiteitä tarvitaan, mutta tosiasiat on jokaisen kyettävä tunnistamaan.

Kuntavaaleissa on tärkeä muistaa myös se, mistä valtuutetut pääsevät kunnissa päättämään. Kunnissa ei päätetä valtion budjeteista, EU-jäsenyydestä tai siitä, kuinka vahvaa alkoholia lähikaupassa saa myydä. Kysy ehdokkaaltasi asioista, joihin hän pääsee vaikuttamaan kuntatasolla: kaavoitushaaveista, kouluista, kunnan käyttämästä energiasta, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmasta tai nuorille varattujen tilojen esteettömyydestä.Riippumatta siitä, mikä puolue on lähimpänä arvojasi toivon, että valitset ehdokkaan, joka tahtoo tehdä yhteistyötä kaikkien kanssa ja jonka oma agenda ei perustu toisten ajatusten mitätöimiseen. Kukaan meistä ei yksin voi ymmärtää jokaista näkökulmaa, ja juuri siksi kunnanvaltuustoon valitaan iso joukko ihmisiä. Toisia kuuntelemalla ja toisilta oppimalla saamme paljon enemmän aikaan, kuin sulkemalla korvamme muiden mielipiteiltä ja tarpeilta.

Kuka sinua edustaa?

Laura Ala-Kokko