Sofia Virta & Elina Sahlgren: Ei ole “laitosnuoria” – on vain nuoria

17/05/2025

Julkinen keskustelu, erityisesti sosiaalisen median alustoilla, lastensuojeluyksiköissä tai niiden piirissä olevista nuorista on ajoittain järkyttävää luettavaa.

Nuoret leimataan yhdeksi ryhmäksi, johon automaattisesti yhdistetään esimerkiksi huonoa käytöstä, rajua päihdekäyttöä tai rikosten tekemistä. Todellisuus ei kuitenkaan ole sellainen. Olemme törmänneet lastensuojelunuorten kertomuksiin siitä, etteivät koulukaverit saa leikkiä tai viettää aikaa heidän kanssaan, koska vanhemmat ovat kieltäneet leikkimästä “laitoslasten” tai “laitosnuorten” kanssa.

On epäreilua, miten leimaavasti lastensuojeluyksiköissä tai sijaisperheissä kasvaviin lapsiin tai nuoriin saatetaan yhteiskunnassa suhtautua ja miten heidät automaattisesti leimaat ongelmallisiksi – toisin kuin ydinperheessä kasvavat nuoret. Meidän lastensuojelussa työskennelleiden korvaan tällaisen leimaamisen kaiku on surullinen ja siitä puuttuu ymmärrys lastensuojelun luonteesta sekä niistä elämäntilanteista, joista nuori on lastensuojeluyksikköön omaksi turvakseen päätynyt.

Yksikään nuori ei ole valinnut perhettään tai olosuhteita, joihin on syntynyt tai joissa elää. Huostaanoton taustalla on yleensä vanhemmuuden ongelmia, vanhempien päihteidenkäyttöä tai nuoren omaa oireilua, joka on usein seurausta kokemuksista, joissa turvaa, rakkautta ja rajoja on puuttunut. Huostaanotto on aina viimesijainen keino, jota edeltävät monet muut tukitoimet. Lastensuojeluyksikkö tarjoaa turvaa silloin, kun perhe ei sitä kykene syystä tai toisesta itse antamaan. Yksiköissä asuvat nuoret ovat nähneet ja kokeneet enemmän kuin moni aikuinen, ja he ansaitsevat myötätuntoa – eivät leimoja. Jokaisella nuorella on oikeus tulla kohdelluksi arvostavasti – riippumatta siitä, missä hän asuu.

Yhteiskunta ei voi vain puhua nuorten hyvinvoinnista, vaan sen on myös toimittava. Tarvitaan konkreettisia keinoja, joilla nuoria voidaan tukea ajoissa: lastensuojelun resursseja on vahvistettava, terapiatakuun tulisi koskettaa kaikenikäisiä, jotta myös lasten ja nuorten vanhemmat saisivat apua ajoissa, ennaltaehkäiseviä tukipalveluita tulisi laajentaa sekä palveluiden kehittämisessä tulisi kuulua myös nuorten ääni.

Jos haluamme rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa, emme voi katsoa ohi niistä, jotka tarvitsevat eniten tukea. Ei ole olemassa “laitoslapsia” tai “laitosnuoria” – on vain lapsia ja nuoria, joiden ympärillä olosuhteet ovat olleet kohtuuttomat, haastavat tai jopa vaaralliset, ja jotka tarvitsevat yhteiskunnan tukea kasvaakseen ehjiksi aikuisiksi. Nämä lapset ja nuoret eivät ole ongelma, vaan seuraus ongelmista, joihin meillä aikuisilla on vastuu puuttua – ymmärtäen, ei syyllistäen. Jotta lapsi voi kasvaa hyvinvoivaksi aikuiseksi, hän tarvitsee turvallisen kasvuympäristön, hoivaa ja rakkautta, myötätuntoa, kuulluksi tulemista sekä turvalliset rajat. Lastensuojeluyksikkö tarjoaa näitä silloin, kun nuoren oman perheen tilanne ei turvallista kasvua enää mahdollista.

Elina Sahlgren, perheohjaaja (vihr.)

Sofia Virta, kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja (vihr.)

Piia Äijö: Hyvinvointialueilla pitäisi huomioida työntekijät nykyistä paremmin

30/03/2025

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi juuri Tilannekuvia hyvinvointialueilta -tutkimusraportin, josta löytyy kattavasti tietoa hyvinvointialueiden tilanteesta. Raportissa suositellaan jatkossa huomioimaan paremmin ammattilaisten näkökulman ja tarpeet. Tähän suositukseen vastaaminen on varmasti keskeinen tulevan aluevaltuuston tehtävä, jotta pystymme pitämään sotepe-alojen osaajat nykyisissä tehtävissään. Ilman osaavia työntekijöitä ei ole palveluita.

Tällä hetkellä alanvaihto on erityisesti hoitotyön ammattilaisille aihe, josta haaveillaan yhdessä työkavereiden kanssa tauoilla, jos tauolle yhdessä ehditään. Itsekin olen kätilön ammatin varjopuoliin turhauduttuani jatkanut opiskelua ja paennut siten alan työoloja. Vuorotyön haittojen lisäksi arvostuksen puute oli keskeinen syy alanvaihtooni. Työnantajan pitäisi pystyä osoittamaan, että jokainen työntekijä on ensiarvoisen tärkeä, kuulla työntekijöidensä mielipiteitä ja huomioida nämä mielipiteet päätöksenteossa.

Pitämällä huolta ammattilaisistamme pystymme vastaamaan moneen hyvinvointialueen ongelmaan: pitovoiman parantuessa resursseja kuluu vähemmän rekrytointiin ja perehdyttämiseen, mikä säästää kustannuksia. Hyvinvoivat työntekijät jaksavat työssään paremmin, jolloin sairauspoissaolojen ja työkykyhaasteiden määrä vähenee, ja näinkin syntyy säästöä.

Jo hyvinvointialueen valmistelun aikana on tunnistettu haasteeksi työvoiman puute erityisesti maakuntamme reuna-alueilla. Toivon, että tämä näkökulma tuotaisiin nykyistä enemmän esiin mediassa ja erityisesti päätöksenteossa. Tällä hetkellä hyvinvointialueista puhuttaessa aiheena on aina raha, ja se että jokin palvelu jostain on vaarassa kadota. Pitäisi keskustella siitä, kuka nämä palvelut käytännössä tuottaa, ja miten nämä ihmiset saadaan tekemään työtään jatkossakin.

Jatkuvien YT-menettelyiden ja pelon keskellä elämisen myötä sotepe-työntekijöiden jaksamisesta pitäisi pitää erityisen hyvää huolta. Meillä ei ole varaa menettää yhtään ammattilaista.

Piia Äijö

kätilö-terveydenhoitaja, YTM

kunta- ja aluevaaliehdokas (Kauhajoki)

Säde Hotakainen: Lastensuojelussa on laitettava laatu voitontavoittelun edelle

27/03/2025

Lastensuojelun ydintehtävä on suojella haavoittuvimmassa asemassa olevia lapsia ja nuoria. Yksi tärkeä osa lastensuojelua on laitoshoito, johon turvaudutaan, kun muut tukitoimet eivät syystä tai toisesta riitä turvaamaan lapsen hyvinvointia.

Lastensuojelun laitoshoidon tuottamisen ollessa valtakunnallisella tasolla yhä enemmän isojen, yksityisten yritysten vastuulla, on riskinä, että voitontavoittelu ajaa lasten hyvinvoinnin edelle. Kun tarkoituksena on tehdä kannattavaa liiketoimintaa, saatetaan taloudellisen tehokkuuden nimissä esimerkiksi minimoida henkilöstön määrä ja karsia tärkeitä tukipalveluita, mikä auttamatta johtaa laadun heikkenemiseen.

Esimerkki. Kun aiemmin tein pääkaupunkiseudulla ohjaajan sijaisuuksia lastensuojelun eri yksiköissä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, huomasin yksiköiden välillä huimia eroja. Arvaatteko kummalla puolella työvuoron aikana ainoan ohjaajan tuli toisinaan ehtiä myös esimerkiksi käydä ruokaostoksilla, siivota yksikkö ja laittaa ruokaa? Tärkeitä tehtäviä nämäkin, mutta melko kaukana ohjaajan ydintyöstä ja -osaamisesta: lasten ja nuorten aidosta kohtaamisesta, läsnäolosta, kasvattavista keskusteluista ja yhteistyöstä perheiden kanssa. Jos tälle ei jää tarpeeksi aikaa, on hyvällä tahdollakaan vaikea puhua laadukkaasta lastensuojelusta.

Lastensuojelun keskiössä tulee aina olla lasten hyvinvointi ja turvallisuus eikä laitoshoitoa tule ulkoistaa isoille yksityisille yrityksille. Meidän tulee satsata Keski-Pohjanmaalla vahvaan julkiseen lastensuojeluun ja ostaa tarvittaessa laitoshoitoa pääasiassa pieniltä, paikallisilta ja kodinomaisilta yksiköiltä. Ja mikä tärkeintä: panostaa perheiden varhaiseen tukeen ja ennaltaehkäisevään työhön, jotta yhä harvemman lapsen kohdalla tarvitaan laitoshoitoa.

Säde Hotakainen,

sosionomi YAMK, hallinto- ja kehittämispäällikkö,

vihreiden kunta- ja aluevaaliehdokas Kokkolan Ykspihlajasta

Minna Roukkio-Taipale:

22/01/2025

Olen kuunnellut ja ihmetellyt hallituksen päätöksiä. Nuorten asioissa olen törmännyt myös ihan puhtaaseen ymmärtämättömyyteen. Joko ei tiedetä, tai sitten ei välitetä. Yritän uskoa tuohon tiedon puutteeseen. Sellaiseksi ajattelen myös puheet laiskoista työttömistä ja kouluttamattomista nuorista. Olen ehdottomasti työttömyysturvassa vastikkeellisuuden kannalla. Mielestäni myös toimeentulotuen viimesijaisuus on erittäin ymmärrettävä. Ehdot voivat olla tiukat, mutta kiristämisen varaa ei ole. Tiedän, ennen hiihdettiin höyläämättömillä suksilla kesät talvet molempiin suuntiin ylämäkeen. Mutta tänään on nuorilla erilaisia haasteita. Höylä on toki jo löytynyt.

Pari sanaa nuorista yhteiskunnassa. Ja niistä, joilla on syystä tai toisesta haastetta vähän enemmän kuin olisi tarpeen. Mielestäni nyt olisi hyvä miettiä ihan aikuisten oikeasti, miten saadaan nämäkin nuoret mukaan yhteiskuntaan, siis ne syrjäytymisvaarassa olevat ja jo syrjäytyneet. Nykyisellä syntyvyydellä meillä on syytä pelätä, että täältä loppuu tekijät. Ikäluokat ovat muutenkin pieniä, ei meillä ole varaa menettää siitä yhtään peräkammarin nurkkiin. Se että nuoret syrjäytyvät, tulee yhteiskunnalle kalliiksi monella tapaa.

Nuori, joka on alle 25 vuotta, muuttaa Suomessa omaan asuntoonsa usein ennen tuota vuosipäivää. Omasta elämästäni, ja omia lapsia kasvattaneena, pidän erittäin luonnollisena, että nuori on ”maailman viisain” muuten hän ei uskaltaisi muuttaa omilleen noin nuorena. Mutta kiitos nykyisen ”kannustavan” pykäläviidakon toivon lämpimästi, että hänellä on muuttaessaan ammattitutkinto. Lukiohan on vain yleissivistystä nostava, sillä ei ole ammatin kanssa oikeasti kovin paljoa tekemistä. Ylioppilas ei ole enää ammatti, se on oppiarvo. Jos esimerkiksi sairauden vuoksi koulussa käynti ei onnistu ammattitutkintoa vastaavasti, on nuori pulassa. Opintojen aikainen eläminen oletetaan rahoitettavan velkarahalla, eli jos nuori huomaa valinneensa ammatin, jolta ei työllisty, tai joka ei vastaa alkuperäistä käsitystäsi mielekkäästä elämänurasta, saat kouluajalta ainakin runsaat lainat. Velka kasvaa, oli sitä tutkintoa taskussa tai ei. Lämmin kädenpuristus tulevaisuuteen?

Työkuntoinen nuori haluaa yleensä töihin. Hän myös yleensä hakee työtä. Jos hänellä ei ole ammattitutkintoa, hänellä ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan ennen kuin 5 kuukauden odotusaika on kulunut. Joka käänteessä oletetaan, että hän hakee uudelleen kouluun, jonka jälkeen alkaa tämä ”kannustava” 5 kk odotusaika uudelleen. Näin siis 25 -vuotiaaksi asti. Niitä töitä, kun ei juuri löydy kouluttamattomalle, ja usein on nuorella myös joku muu syy, jonka vuoksi ei ole ammattitutkintoa. Töihin menohan olisi helppo ratkaisu, ja täydentää koulutustaan myöhemmin.

Tämä odotusaika ei luultavasti poista syytä, se vain ”kannustaa”. Ainoa tulo elämiseen tuolta odotusajalta on toimeentulotuki. Toimeentulotuki kuulostaa todella runsaalta, mutta todellisuudessa se ei paljoa ole, yksin asuvalle 593,55 €/kk + kohtuulliset asumismenot. Toimeentulotukeen vaikuttavat nuoren saamat rahalahjat, nettipokerivoitot ja lähes kaikki muukin tilillä käyvä rahaliikenne. Siis nämä laskevat toimeentulotukea, mutta siihen ei ole korotuseriä.

Minua suunnitelmat leikata toimeentulotuesta kauhistuttavat. Mistä nämä nuoret, saavat rahat vuokraan, edes siihen pienimpään asuntoon? Ei heillä ole säästöjä, eikä talletuksia. Ne käytetään aina ensin, ennen ensimmäisen hakemuksen hyväksymistä. Tiesitkö muuten, että toimeentulotuen perusosasta puolet maksaa kunta, toisen puolen valtio. Nuorilla on monen mielestä helppoa, mutta isoimmalta osalta se perustuu tietämättömyyteen. Harva vanhempikaan alkaa kadunkulmassa huutamaan ongelmiaan, tai, häntä saatetaan pitää vähän höpsönä, jos niin tekee.

Meidän yhteiskunnassa on ollut tapana pitää kaikista huolen. Annetaan näille nuorille tulevaisuus, se voi olla jotain muuta kuin arki tällä hetkellä. Annetaan he mahdollisuus.

Minna Roukkio-Taipale

Keski-Pohjanmaan Vihreiden puheenjohtaja

Faisa Egge: Pelastaako palveluista leikkaaminen ja investointien lykkääminen Kokkolan, vai onko se vain poliittista teatteria?

11/06/2024

Kokkolan kaupunginhallitus päätti 20.5. talousarvioraamista vuodelle 2025 ja taloussuunnitelmasta vuosille 2026-2027.

Talousjohtajan ja muiden virkamiesten valmistelema suunnitelma meni muilta osin läpi, mutta veronkorotuksia ei hyväksytty. Asiasta äänestettiin, ja lopulta kahdeksalla äänellä veronkorotukseton esitys voitti. Jos veroja ei koroteta, tarkoittaa se säästöjä ja leikkauksia palveluista sekä investointien lykkäämistä tai peruuttamista. Tämä siksi, että ilman veronkorotuksia tai säästöjä tulemme olemaan vuosien 2024-2026 aikana yhteensä melkein 30 miljoonaa miinuksella. Kaupunginhallituksen päätöksessä todetaan, että tavoitteena on vähintään nollatulos. Se merkitsee huomattavia leikkauksia palveluista. Kaupunginhallituksen enemmistön mielestä Kokkolalla on niin hyvät palvelut, että niitä on varaa heikentää.

Tietenkään veronkorotukset eivät tunnu houkuttelevalta, mutta mistä palveluista olette valmiita tinkimään? Monet kaupungit ovat päättäneet korottaa veroja, sillä haluavat kaupunkinsa kukoistavan. Kokkolan kaupungilla on meneillään monia isoja investointeja, joista on päätetty jo aikaisemmin ja jotka ovat jo käynnissä eikä niitä voi enää pysäyttää. Kaupungin palveluihin kohdistuvia leikkauksia on siis pakko tehdä, jos veroja ei koroteta.

Kaupungin suurin menoerä on henkilöstökulut ja niistä erityisesti sivistystoimen kulut. Ollaanko nyt siis menossa siihen, että leikkaukset kohdistuvat kouluihin? Ehkä opettajia lomautetaan tai opettajien määrää vähennetään, mikä johtaa ryhmäkokojen kasvattamiseen siellä, missä se vielä on mahdollista. Tuntikehystä kun on jo pienennetty Kokkolassa, ja ryhmäkoot ovat jo paikoin suurempia kuin ennen. Myös koulunkäynninohjaajien määrää on jo vähennetty

Tulisi tiedostaa, että suuret ryhmäkoot aiheuttavat myös suuremman tukiopetuksen tarpeen. Myös kiusaamisen ja syrjäytymisen lisääntyminen ovat vakavia uhkia isommissa ryhmissä. Tämä yhdessä koulunkäynninohjaajien määrän vähenemisen kanssa on pelottava ajatus.
Tuntuu, että veronkorotuksia kiihkeästi vastustavat eivät näistä asioista välitä. Ehkä heillä ei ole kouluikäisiä lapsia. Onko todella niin, että välitetään vain asioista, jotka koskettavat omaa napaa? Se olisi hyvin surullista.

Investointeihin kohdistuvan säästöpaineen vuoksi myös Halkokarin koulun kohtalo huolestuttaa. Tullaanko sen rakentamista lykkäämään ja kuinka kauaksi. Välttämättömien investointien lykkääminen tai leikkaaminen ei myöskään auta pitkällä aikavälillä, sillä jossain vaiheessa ne tulevat väkisinkin vastaan. Halkokarin koulua on suunniteltu ja odotettu jo liian pitkään. Suunnitteluun on jo käytetty paljon resursseja ja verorahoja. Tarvitaan turvalliset ja terveelliset tilat lapsille.

Halkokarin lisäksi Kokkolassa on tietenkin myös muitakin kouluja ja päiväkoteja, jotka tarvitsevat kipeästi perusparannusta tai kokonaan uudet tilat. Mitkä näistä investoinneista jätetään toteuttamatta?
Kokkolan tulee olla asuinpakkana lapsiperheille houkutteleva, ja laadukkaat palvelut houkuttelevat uusia asukkaita ja yrityksiä kaupunkiin lisäten sen elinvoimaisuutta. Toivon, että syksyllä kaupunginvaltuustolla on viisautta tehdä päätöksiä laajemmalla horisontilla varmistaen kaikkien kaupunkilaisten hyvinvointi.

Faisa Egge
Kokkolan kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen

Heidi Åkerman: Yli jussipaitojen – moninainen pohjalaisuus esiin

27/05/2024

Pohjalaisuuden narratiivi voi helposti julkisessa kuvassa jäädä turhan yksioikoiseksi. Ollaan komiaa, leviää ja yritteliästä porukkaa, hyvin usein myös jussipaita päällä tai puukko takataskussa. Eihän siinä mitään, stereotypiatkin juontaa juurensa jostain ja imagoa pitää rakentaa tässä kilpailun maailmassa.

Mutta onneksi täällä monenlaista muutakin väkeä – aivan yhtä arvokasta ja pohjalaisen tyyppiluokittelun sisälle sopivaa. En minä halua olla esimerkiksi komia ja sisukas, läpi harmaan kiven puskeva yrittäjä – sillä ei jokaisen tarvitse. Kaupungin sloganin mukaan meillä on tilaa kaikille. Mutta kerropa se sellaiselle, joka joutuu vihan kohteeksi vain olemalla oma itsensä tai sellaiselle, jolle kulttuurimme on täysin uusi. Aikoina, jolloin maakunnissa koetaan haasteita ja hankaluuksia, on syytä etsiä ensisijaisesti yhteistä maaperää arvopohjan erilaisuuksista huolimatta. Meillä ei ole varaa syyttelyyn, vihapuheeseen tai nokitteluun, jota valitettavan usein joutuu todistamaan lähietäisyydeltä.

Mutta en aio kiillotta omaa sädekehääni tässä, kuten seuraavaksi todistan. Oletko nimittäin kuullut puhuttavan tiedostamattomista ennakkoluuloista? Ne ovat sellaisia ajatuksia, joista jäät itsellesi kiinni ja hiukan häpeät. Tunnustetaan, näitä löytyy minultakin. Juttelin nimittäin junassa taannoin erään uusimaalaisen kanssa, joka piti Seinäjokea hyvin avarakatseisena kaupunkina. Meinasin tosiaan pudota penkiltä, sillä tuo lausahdus juuri kertoi sen, miten oma keskusteluympäristömme muokkaa omat ajatuksemme – myös omani. Jäin siis verekseltään kiinni itselleni omasta ajatuksestani, että täällä oltaisiin poikkeuksellisen suvaitsemattomia. Haluaisin kovasti todistaa itseni vääräksi, mutta kokemusmaailmani on kyllä edelleen toista mieltä junatuttavani kanssa.

Enemmän kuin komiaa

Pohjalaisuutta ei ole vain yhtä laatua, ei ole koskaan ollutkaan. Jokaisella on oikeus olla juuri sellainen pohjalainen kuin haluaa, oli sitten kyseessä innovatiivinen maanviljelijä, perinteitä vaaliva taiteilija tai omaleimainen teknologiaosaaja. Meidän on maailman muuttuessa avattava silmiä myös toisillemme, kuunneltava erilaisia näkökulmia ja annettava puheenvuoro kaikille, jotta voimme rakentaa yhdessä vahvempaa paikallisyhteisöä ja maakuntaa.

Usein ”sulatusuuni” sana yhdistetään maailman suuriin metropolikaupunkeihin. Minusta Suomen ja maakuntien väestörakenne kuitenkin alkaa kasvavissa määrin koostumaan syystä tai toisesta muualta muuttaneista ihmisistä. Ja kaikkia meitä ja heitä tarvitaan. Annetaan toisillemme mahdollisuuksia, se ei ole keneltäkään pois. Pohjalaisuus on myös arvoja, jotka voivat yhdistää meitä kaikkia. Siksi onkin tärkeää, ettemme sulkeudu omiin kupliimme ihan täysin, vaan yrittäisimme nähdä toisemme yksilöinä, joilla on omat tarinansa ja kokemuksensa.

Olemme täällä niin paljon enemmän kuin komiaa – meissä on syvää inhimillisyyttä ja rikkautta, joka kumpuaa juurikin moninaisuudesta <3

Heidi Åkerman
Seinäjoen Vihreät

Faisa Egge: Kahdeksalla äänellä 16 osastopaikan vähennys Soitessa

24/05/2024

Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen hallituksen kokouksessa 20.5. saatiin lopulliseen päätökseen yhteistoimintaneuvottelut, joiden lopputuloksena päätettiin mm. lomautuksista ja osastojen yhdistämisistä, mikä tarkoittaa osastopaikkojen vähentämistä usealta keskussairaalan osastolta. Yhteensä osastopaikkoja vähennetään 16, mikä tarkoittaa myös hoitajien vähentämistä näiltä samoilta osastoilta.

Nämä säästötoimet ovat suunnitelleet muutaman ihmisen ryhmä, mutta lopullisen päätöksen toimista teki aluehallitus, jossa siinäkin vain 11 henkeä mukana. Heistä 8 hengen enemmistö kannatti suunniteltuja toimenpiteitä. Aluevaltuuston käsiteltäväksi asia ei tullut. Mikä aluevaltuuston rooli edes on, kun näin merkittäviin päätöksiin ei ole kuitenkaan päätäntävaltaa? Suunnitteluryhmä ei konsultoinut tarpeeksi henkilökuntaa, jota asia koskee. Sairaalan henkilökunta ylilääkäreitä myöden ei tiennyt suunnitelmista juuri mitään, vaan joutuivat lukemaan päätöksistä uutisista. Lääkärien ja hoitajien näkökulmia ei kuunneltu. Aluevaltuustollekaan ei kerrottu asioista yhtään sen enempää kuin muillekaan.

Kaikki ymmärtävät, että säästöjä pitää tehdä, mutta täytyy ottaa ensin selvää asioista, kuunnella ihmisiä, joita asia koskee ja ottaa kokonaisuus huomioon. Täytyy selvittää perin pohjin, mitä seurauksia säästötoimenpiteillä olisi.

Lääkärit, joiden kanssa olen keskustellut, kertovat, että osastopaikkojen vähentämiset aiheuttavat muun muassa sen, että täytyy alkaa tehdä kovalla kädellä hoidon rajauksia. Kuka pääsee hoitoon ja kuka ei? Kun Kokkolassa ei ole resursseja hoitaa kaikkia potilaita, täytyy hoito ostaa muista sairaaloista, ja se vasta kalliiksi tuleekin. Myös hoitoon pääsyn viivästyminen saattaa vaikeuttaa hoidon toteuttamista ja saada aikaan lisäkustannuksia.

Säästöjä olisi voinut tehdä myös siten, että Kokkolassa tehdään vaativia leikkauksia, joita ei kaikissa sairaaloissa ole mahdollista tehdä, ja muut sairaalat ostaisivat näitä leikkauksia siten Soitelta. Tähän olisi ollut jo valmiit resurssit ja suunnitelmat mm. kirurgisella osastolla.

Osaava työvoima katoaa Kokkolasta, kun esimerkiksi kirurgit eivät halua jäädä sairaalaan, jossa tehdään vain akuuttileikkauksia. Kun potilaille ei ole tarpeeksi paikkoja osastoilla, heitä kotiutetaan ennenaikaisesti tai ei voida ottaa sisään, vaikka tarve olisi. Tämä johtaa mahdottomaan ambulanssirumbaan, jossa potilaat kulkevat edestakaisin kodin ja sairaalan väliä kalliiksi tulevilla ambulanssikyydeillä.

Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa etsitään uutta johtajaa Soitelle. Olisiko ensin pitänyt valita uusi johtaja, ja sen jälkeen hänen kanssaan yhteistyössä suunnitella säästötoimenpiteet? Nyt uuden johtajan pitää hypätä toteuttamaan muiden päätöksiä, kun näitä päätöksiä vastaan on kuulemani mukaan koko sairaalan henkilökunta. Päätöksiä aletaan toteuttamaan heti syksyllä. Melkoisella vauhdilla edetään.

En halua, että Keski-Pohjanmaan keskussairaalaa vähitellen aletaan ajamaan alas. Haluan, että maakuntamme asukkaat voidaan jatkossakin hoitaa Kokkolassa parhaalla mahdollisella tavalla ja tarpeeksi ajoissa.

Faisa Egge

Keski-Pohjanmaan aluevaltuuston jäsen