Piia Äijö: Hyvinvointialueilla pitäisi huomioida työntekijät nykyistä paremmin

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) julkaisi juuri Tilannekuvia hyvinvointialueilta -tutkimusraportin, josta löytyy kattavasti tietoa hyvinvointialueiden tilanteesta. Raportissa suositellaan jatkossa huomioimaan paremmin ammattilaisten näkökulman ja tarpeet. Tähän suositukseen vastaaminen on varmasti keskeinen tulevan aluevaltuuston tehtävä, jotta pystymme pitämään sotepe-alojen osaajat nykyisissä tehtävissään. Ilman osaavia työntekijöitä ei ole palveluita.

Tällä hetkellä alanvaihto on erityisesti hoitotyön ammattilaisille aihe, josta haaveillaan yhdessä työkavereiden kanssa tauoilla, jos tauolle yhdessä ehditään. Itsekin olen kätilön ammatin varjopuoliin turhauduttuani jatkanut opiskelua ja paennut siten alan työoloja. Vuorotyön haittojen lisäksi arvostuksen puute oli keskeinen syy alanvaihtooni. Työnantajan pitäisi pystyä osoittamaan, että jokainen työntekijä on ensiarvoisen tärkeä, kuulla työntekijöidensä mielipiteitä ja huomioida nämä mielipiteet päätöksenteossa.

Pitämällä huolta ammattilaisistamme pystymme vastaamaan moneen hyvinvointialueen ongelmaan: pitovoiman parantuessa resursseja kuluu vähemmän rekrytointiin ja perehdyttämiseen, mikä säästää kustannuksia. Hyvinvoivat työntekijät jaksavat työssään paremmin, jolloin sairauspoissaolojen ja työkykyhaasteiden määrä vähenee, ja näinkin syntyy säästöä.

Jo hyvinvointialueen valmistelun aikana on tunnistettu haasteeksi työvoiman puute erityisesti maakuntamme reuna-alueilla. Toivon, että tämä näkökulma tuotaisiin nykyistä enemmän esiin mediassa ja erityisesti päätöksenteossa. Tällä hetkellä hyvinvointialueista puhuttaessa aiheena on aina raha, ja se että jokin palvelu jostain on vaarassa kadota. Pitäisi keskustella siitä, kuka nämä palvelut käytännössä tuottaa, ja miten nämä ihmiset saadaan tekemään työtään jatkossakin.

Jatkuvien YT-menettelyiden ja pelon keskellä elämisen myötä sotepe-työntekijöiden jaksamisesta pitäisi pitää erityisen hyvää huolta. Meillä ei ole varaa menettää yhtään ammattilaista.

Piia Äijö

kätilö-terveydenhoitaja, YTM

kunta- ja aluevaaliehdokas (Kauhajoki)

Faisa Egge: Kahdeksalla äänellä 16 osastopaikan vähennys Soitessa

Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen hallituksen kokouksessa 20.5. saatiin lopulliseen päätökseen yhteistoimintaneuvottelut, joiden lopputuloksena päätettiin mm. lomautuksista ja osastojen yhdistämisistä, mikä tarkoittaa osastopaikkojen vähentämistä usealta keskussairaalan osastolta. Yhteensä osastopaikkoja vähennetään 16, mikä tarkoittaa myös hoitajien vähentämistä näiltä samoilta osastoilta.


Nämä säästötoimet ovat suunnitelleet muutaman ihmisen ryhmä, mutta lopullisen päätöksen toimista teki aluehallitus, jossa siinäkin vain 11 henkeä mukana. Heistä 8 hengen enemmistö kannatti suunniteltuja toimenpiteitä. Aluevaltuuston käsiteltäväksi asia ei tullut. Mikä aluevaltuuston rooli edes on, kun näin merkittäviin päätöksiin ei ole kuitenkaan päätäntävaltaa? Suunnitteluryhmä ei konsultoinut tarpeeksi henkilökuntaa, jota asia koskee. Sairaalan henkilökunta ylilääkäreitä myöden ei tiennyt suunnitelmista juuri mitään, vaan joutuivat lukemaan päätöksistä uutisista. Lääkärien ja hoitajien näkökulmia ei kuunneltu. Aluevaltuustollekaan ei kerrottu asioista yhtään sen enempää kuin muillekaan.


Kaikki ymmärtävät, että säästöjä pitää tehdä, mutta täytyy ottaa ensin selvää asioista, kuunnella ihmisiä, joita asia koskee ja ottaa kokonaisuus huomioon. Täytyy selvittää perin pohjin, mitä seurauksia säästötoimenpiteillä olisi.


Lääkärit, joiden kanssa olen keskustellut, kertovat, että osastopaikkojen vähentämiset aiheuttavat muun muassa sen, että täytyy alkaa tehdä kovalla kädellä hoidon rajauksia. Kuka pääsee hoitoon ja kuka ei? Kun Kokkolassa ei ole resursseja hoitaa kaikkia potilaita, täytyy hoito ostaa muista sairaaloista, ja se vasta kalliiksi tuleekin. Myös hoitoon pääsyn viivästyminen saattaa vaikeuttaa hoidon toteuttamista ja saada aikaan lisäkustannuksia.

Säästöjä olisi voinut tehdä myös siten, että Kokkolassa tehdään vaativia leikkauksia, joita ei kaikissa sairaaloissa ole mahdollista tehdä, ja muut sairaalat ostaisivat näitä leikkauksia siten Soitelta. Tähän olisi ollut jo valmiit resurssit ja suunnitelmat mm. kirurgisella osastolla.

Osaava työvoima katoaa Kokkolasta, kun esimerkiksi kirurgit eivät halua jäädä sairaalaan, jossa tehdään vain akuuttileikkauksia. Kun potilaille ei ole tarpeeksi paikkoja osastoilla, heitä kotiutetaan ennenaikaisesti tai ei voida ottaa sisään, vaikka tarve olisi. Tämä johtaa mahdottomaan ambulanssirumbaan, jossa potilaat kulkevat edestakaisin kodin ja sairaalan väliä kalliiksi tulevilla ambulanssikyydeillä.


Tällä hetkellä olemme tilanteessa, jossa etsitään uutta johtajaa Soitelle. Olisiko ensin pitänyt valita uusi johtaja, ja sen jälkeen hänen kanssaan yhteistyössä suunnitella säästötoimenpiteet? Nyt uuden johtajan pitää hypätä toteuttamaan muiden päätöksiä, kun näitä päätöksiä vastaan on kuulemani mukaan koko sairaalan henkilökunta. Päätöksiä aletaan toteuttamaan heti syksyllä. Melkoisella vauhdilla edetään.


En halua, että Keski-Pohjanmaan keskussairaalaa vähitellen aletaan ajamaan alas. Haluan, että maakuntamme asukkaat voidaan jatkossakin hoitaa Kokkolassa parhaalla mahdollisella tavalla ja tarpeeksi ajoissa.


Faisa Egge

Keski-Pohjanmaan aluevaltuuston jäsen