Sofia Virta & Elina Sahlgren: Ei ole “laitosnuoria” – on vain nuoria
Julkinen keskustelu, erityisesti sosiaalisen median alustoilla, lastensuojeluyksiköissä tai niiden piirissä olevista nuorista on ajoittain järkyttävää luettavaa.
Nuoret leimataan yhdeksi ryhmäksi, johon automaattisesti yhdistetään esimerkiksi huonoa käytöstä, rajua päihdekäyttöä tai rikosten tekemistä. Todellisuus ei kuitenkaan ole sellainen. Olemme törmänneet lastensuojelunuorten kertomuksiin siitä, etteivät koulukaverit saa leikkiä tai viettää aikaa heidän kanssaan, koska vanhemmat ovat kieltäneet leikkimästä “laitoslasten” tai “laitosnuorten” kanssa.
On epäreilua, miten leimaavasti lastensuojeluyksiköissä tai sijaisperheissä kasvaviin lapsiin tai nuoriin saatetaan yhteiskunnassa suhtautua ja miten heidät automaattisesti leimaat ongelmallisiksi – toisin kuin ydinperheessä kasvavat nuoret. Meidän lastensuojelussa työskennelleiden korvaan tällaisen leimaamisen kaiku on surullinen ja siitä puuttuu ymmärrys lastensuojelun luonteesta sekä niistä elämäntilanteista, joista nuori on lastensuojeluyksikköön omaksi turvakseen päätynyt.
Yksikään nuori ei ole valinnut perhettään tai olosuhteita, joihin on syntynyt tai joissa elää. Huostaanoton taustalla on yleensä vanhemmuuden ongelmia, vanhempien päihteidenkäyttöä tai nuoren omaa oireilua, joka on usein seurausta kokemuksista, joissa turvaa, rakkautta ja rajoja on puuttunut. Huostaanotto on aina viimesijainen keino, jota edeltävät monet muut tukitoimet. Lastensuojeluyksikkö tarjoaa turvaa silloin, kun perhe ei sitä kykene syystä tai toisesta itse antamaan. Yksiköissä asuvat nuoret ovat nähneet ja kokeneet enemmän kuin moni aikuinen, ja he ansaitsevat myötätuntoa – eivät leimoja. Jokaisella nuorella on oikeus tulla kohdelluksi arvostavasti – riippumatta siitä, missä hän asuu.
Yhteiskunta ei voi vain puhua nuorten hyvinvoinnista, vaan sen on myös toimittava. Tarvitaan konkreettisia keinoja, joilla nuoria voidaan tukea ajoissa: lastensuojelun resursseja on vahvistettava, terapiatakuun tulisi koskettaa kaikenikäisiä, jotta myös lasten ja nuorten vanhemmat saisivat apua ajoissa, ennaltaehkäiseviä tukipalveluita tulisi laajentaa sekä palveluiden kehittämisessä tulisi kuulua myös nuorten ääni.
Jos haluamme rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa, emme voi katsoa ohi niistä, jotka tarvitsevat eniten tukea. Ei ole olemassa “laitoslapsia” tai “laitosnuoria” – on vain lapsia ja nuoria, joiden ympärillä olosuhteet ovat olleet kohtuuttomat, haastavat tai jopa vaaralliset, ja jotka tarvitsevat yhteiskunnan tukea kasvaakseen ehjiksi aikuisiksi. Nämä lapset ja nuoret eivät ole ongelma, vaan seuraus ongelmista, joihin meillä aikuisilla on vastuu puuttua – ymmärtäen, ei syyllistäen. Jotta lapsi voi kasvaa hyvinvoivaksi aikuiseksi, hän tarvitsee turvallisen kasvuympäristön, hoivaa ja rakkautta, myötätuntoa, kuulluksi tulemista sekä turvalliset rajat. Lastensuojeluyksikkö tarjoaa näitä silloin, kun nuoren oman perheen tilanne ei turvallista kasvua enää mahdollista.
Elina Sahlgren, perheohjaaja (vihr.)
Sofia Virta, kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja (vihr.)
