Minna Roukkio-Taipale:

Olen kuunnellut ja ihmetellyt hallituksen päätöksiä. Nuorten asioissa olen törmännyt myös ihan puhtaaseen ymmärtämättömyyteen. Joko ei tiedetä, tai sitten ei välitetä. Yritän uskoa tuohon tiedon puutteeseen. Sellaiseksi ajattelen myös puheet laiskoista työttömistä ja kouluttamattomista nuorista. Olen ehdottomasti työttömyysturvassa vastikkeellisuuden kannalla. Mielestäni myös toimeentulotuen viimesijaisuus on erittäin ymmärrettävä. Ehdot voivat olla tiukat, mutta kiristämisen varaa ei ole. Tiedän, ennen hiihdettiin höyläämättömillä suksilla kesät talvet molempiin suuntiin ylämäkeen. Mutta tänään on nuorilla erilaisia haasteita. Höylä on toki jo löytynyt.

Pari sanaa nuorista yhteiskunnassa. Ja niistä, joilla on syystä tai toisesta haastetta vähän enemmän kuin olisi tarpeen. Mielestäni nyt olisi hyvä miettiä ihan aikuisten oikeasti, miten saadaan nämäkin nuoret mukaan yhteiskuntaan, siis ne syrjäytymisvaarassa olevat ja jo syrjäytyneet. Nykyisellä syntyvyydellä meillä on syytä pelätä, että täältä loppuu tekijät. Ikäluokat ovat muutenkin pieniä, ei meillä ole varaa menettää siitä yhtään peräkammarin nurkkiin. Se että nuoret syrjäytyvät, tulee yhteiskunnalle kalliiksi monella tapaa.

Nuori, joka on alle 25 vuotta, muuttaa Suomessa omaan asuntoonsa usein ennen tuota vuosipäivää. Omasta elämästäni, ja omia lapsia kasvattaneena, pidän erittäin luonnollisena, että nuori on ”maailman viisain” muuten hän ei uskaltaisi muuttaa omilleen noin nuorena. Mutta kiitos nykyisen ”kannustavan” pykäläviidakon toivon lämpimästi, että hänellä on muuttaessaan ammattitutkinto. Lukiohan on vain yleissivistystä nostava, sillä ei ole ammatin kanssa oikeasti kovin paljoa tekemistä. Ylioppilas ei ole enää ammatti, se on oppiarvo. Jos esimerkiksi sairauden vuoksi koulussa käynti ei onnistu ammattitutkintoa vastaavasti, on nuori pulassa. Opintojen aikainen eläminen oletetaan rahoitettavan velkarahalla, eli jos nuori huomaa valinneensa ammatin, jolta ei työllisty, tai joka ei vastaa alkuperäistä käsitystäsi mielekkäästä elämänurasta, saat kouluajalta ainakin runsaat lainat. Velka kasvaa, oli sitä tutkintoa taskussa tai ei. Lämmin kädenpuristus tulevaisuuteen?

Työkuntoinen nuori haluaa yleensä töihin. Hän myös yleensä hakee työtä. Jos hänellä ei ole ammattitutkintoa, hänellä ei ole oikeutta työttömyyspäivärahaan ennen kuin 5 kuukauden odotusaika on kulunut. Joka käänteessä oletetaan, että hän hakee uudelleen kouluun, jonka jälkeen alkaa tämä ”kannustava” 5 kk odotusaika uudelleen. Näin siis 25 -vuotiaaksi asti. Niitä töitä, kun ei juuri löydy kouluttamattomalle, ja usein on nuorella myös joku muu syy, jonka vuoksi ei ole ammattitutkintoa. Töihin menohan olisi helppo ratkaisu, ja täydentää koulutustaan myöhemmin.

Tämä odotusaika ei luultavasti poista syytä, se vain ”kannustaa”. Ainoa tulo elämiseen tuolta odotusajalta on toimeentulotuki. Toimeentulotuki kuulostaa todella runsaalta, mutta todellisuudessa se ei paljoa ole, yksin asuvalle 593,55 €/kk + kohtuulliset asumismenot. Toimeentulotukeen vaikuttavat nuoren saamat rahalahjat, nettipokerivoitot ja lähes kaikki muukin tilillä käyvä rahaliikenne. Siis nämä laskevat toimeentulotukea, mutta siihen ei ole korotuseriä.

Minua suunnitelmat leikata toimeentulotuesta kauhistuttavat. Mistä nämä nuoret, saavat rahat vuokraan, edes siihen pienimpään asuntoon? Ei heillä ole säästöjä, eikä talletuksia. Ne käytetään aina ensin, ennen ensimmäisen hakemuksen hyväksymistä. Tiesitkö muuten, että toimeentulotuen perusosasta puolet maksaa kunta, toisen puolen valtio. Nuorilla on monen mielestä helppoa, mutta isoimmalta osalta se perustuu tietämättömyyteen. Harva vanhempikaan alkaa kadunkulmassa huutamaan ongelmiaan, tai, häntä saatetaan pitää vähän höpsönä, jos niin tekee.

Meidän yhteiskunnassa on ollut tapana pitää kaikista huolen. Annetaan näille nuorille tulevaisuus, se voi olla jotain muuta kuin arki tällä hetkellä. Annetaan he mahdollisuus.

Minna Roukkio-Taipale

Keski-Pohjanmaan Vihreiden puheenjohtaja